"Jos hyväksymme lihavuuden, eikö se silloin vain lietsoisi painonnousua?"

Olen hiljalleen palaillut töiden pariin. Vastaanottotyö saa vielä odottaa, kun totuttelen töiden tekoon tutkimuksen parissa.

Kun viime toukokuussa olin jäämässä äitiysvapaalle, ajattelin olevani sellainen uraäiti, joka tekisi vauvan nukkuessa tutkimusta ja pitäisi iltavastaanottoa vauvan ollessa isänsä kanssa.

Kun kirjoitan tätä tekstiä, virallisen äitiysvapaani alkamiseen on tasan viikko.

Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -hankkeen 12 kk mittainen interventiovaihe on nyt saatu päätökseen. Tutkimus jatkuu edelleen, mutta haluan tässä vaiheessa pysähtyä osallistujien oivallusten äärelle.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Ehonan blogissa. Ehona on personal trainer- ja fysioterapiayritys, jossa valmennuksen lähtökohtana on aidosti hyvinvointia parantava, pysyvä muutos. Prosessi perustuu aina asiakkaan tilanteeseen ja tarpeisiin, ja hänen tukenaan on eri hyvinvointialan ammattilaisista koostuva moniammatillinen tiimi.

Viime keväänä aloitimme melko kunnianhimoisen hankkeen Työterveys Helsingissä. Yhteistyössä HUS Painonhallintatalon kanssa tavoitteenamme oli kehittää työterveyshuoltoon soveltuva lihavuuden hoitomalli.

Tuntuu ihmeeltä, että pystyt tähän: kasvattamaan ihmisen, joka aivan vasta oli haave. Kuluneiden kuukausien aikana olet tarjonnut lapsellemme turvallisen paikan kehittyä ja aineksia kasvaa.

Elintapamuutosta tavoittelevat asiakkaani tuskailevat usein kasvisten lisäämisen kanssa. Tyypillinen tarina on, että kasvikset kyllä maistuvat, mutta niiden käyttö koetaan hankalana. Ajatus juuresten kuorimisesta tai salaatin tekemisestä tuntuu niin työläältä, että kasvikset nahistuvat kaappiin.

Syyskuun loppu oli varsin tapahtumarikasta aikaa elämässäni:

Kirjoitin viimeksi kasvatuksen merkityksestä painonhallinnan taitojen oppimisessa Anu Joen ja kumppaneiden tutkimuksen sekä omien kokemusteni pohjalta. Tuolloin käsittelin sitä, miten elintavat näyttäytyvät onnistuneessa painonhallinnassa ja millainen on kotiympäristön sekä kasvatuksen merkitys tässä.

Ollessamme loman vietossa lapsuudenperheeni kanssa, tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten paljon yhdessä olomme rakentuu syömisen ja liikkumisen varaan.

Terveydenhoito on moniammatillista tiimityötä, jossa ei onneksi tarvitse itse tietää kaikesta kaikkea – sitä varten on viisaita työkavereita. Osana Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -hanketta olen ilokseni päässyt työskentelemään tiiviisti työfysioterapeutti Minna Mäkelän kanssa. Minna on paitsi aivan huippu tyyppi, myös huippuammattilainen...

Silloin, kun aloin julkaisemaan blogia, mietin paljon sitä, mitä tänne voi kirjoittaa. Missä menee raja henkilökohtaisen ja ammatillisen välillä? Inhimillisyys on psykologin työssä välttämätön voimavara, mutta missä määrin psykologi voi tuoda inhimillisiä kokemuksiaan esille ilman, että se tuntuu kiusalliselta tai jopa haittaa työtä.

Lihavuuden hoitoon liittyvät teemat ovat olleet paljon mielessäni nyt, kun oma työurani on eräänlaisessa murroksessa. Irtisanouduttuani työterveyspsykologin toimesta tilalle on tullut yhä enemmän painonhallintaan painottunut kokonaisuus.

Kun arki vie mukanaan, fokus kaventuu usein arjesta selviämiseen. Elämästä tulee, kuten filosofi Esa Saarinen osuvasti kutsuun, "uomakipittämistä".

Olen viime aikoina pyöritellyt tasapainon teemaa niin töissä kuin omassa elämässäni. Puhunut työyhteisöille kuormituksenhallinnasta ja elintapamuutosasiakkaille stressin vaikutuksista painonhallintaan.

Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -hankkeen myötä olen saanut kunnian työskennellä äärimmäisen osaavien ja upeiden lihavuuden hoidon ammattilaisten kanssa. Yksi heistä on ravitsemusasiantuntija, filosofian tohtori ja viittä vaille valmis lyhytterapeutti Anita Valkama, joka kirjoitti hankkeen blogiin tekstin tunnesyömisestä. Jaan tekstin...

Vaelluksesta on vuosien varrella tullut minulle rakas harrastus, jonka pariin paeta arjen kiireitä ja kaupungin hälyä. Vaelluksen tuoma rauha ja hiljaisuus antaa tilaisuuden tulla tietoisemmaksi omasta ajattelustaan ja sopivaa etäisyyttä pohtia elämän isoja kysymyksiä. Tänä vuonna reissu suuntautui upeaan Kevon luonnonpuistoon ja reissuseurana oli...