Tuntuu ihmeeltä, että pystyt tähän: kasvattamaan ihmisen, joka aivan vasta oli haave. Kuluneiden kuukausien aikana olet tarjonnut lapsellemme turvallisen paikan kehittyä ja aineksia kasvaa. 

Ajassa, joka taaksepäin katsottuna todella nopealta, nuppineulan pään kokoinen alkio on muuttanut muotoaan pienen pieneksi vauvaksi, jolla olisi jo ainekset selviytyä kohdun ulkopuolellakin.

Olet venynyt ja muuttunut: muotosi ovat pehmenneet ja pyöristyneet. Maha on viime viikkoina ottanut kasvuspurtin ja pullahtanut näkyviin. Miten kovasti oletkaan jo joutunut muuttumaan, ja miten kovasti joudut vielä venymään tulevien kuukausien aikana.
Nopeiden muutosten myötä suhteemme on kehittynyt. Kiitollisena, mutta hämmentyneenä olen ihmetellyt, millainen on tämä muuttuva kehoni ja kuinka se toimii. 

Joinain päivinä muutokset tuntuvat hallitsemattomuudessaan vaikeilta. Useimpina päivinä muuttunut muotosi ovat ilon aihe: ne muistuttavat tulevasta elämänmuutoksesta ja konkretisoivat sitä, miten haaveemme toteutuminen tulee päivä päivältä lähemmäksi.
Toivon, että osaan suhtautua sinuun yhtä armollisesti vielä senkin jälkeen, kun saamme vauvan syliimme.

Kaiken venymisen, joustamisen ja mukautumisen jälkeen tiedän, ettei toipuminen käy hetkessä. Toivon, että muistan tämän myös arjessa ja kärsivällisesti annan sinulle riittävästi tilaa, aikaa ja lempeyttä.

Ansaitset osaksesi kaiken lämmön ja arvostuksen sen urotyön jälkeen, mitä olet tehnyt: kasvattanut haaveemme todelliseksi.

Rakas kehoni – kiitos!