Terveyden edistämistä painostigman varjossa
"Jos hyväksymme lihavuuden, eikö se silloin vain lietsoisi painonnousua?"
Lihavuuden hoitoon liittyvät teemat ovat olleet paljon mielessäni nyt, kun oma työurani on eräänlaisessa murroksessa. Irtisanouduttuani työterveyspsykologin toimesta tilalle on tullut yhä enemmän painonhallintaan painottunut kokonaisuus.
Osan viikosta jatkan työskentelyä Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -tutkimushankkeen parissa, jossa työskentelen tutkimuskoordinaattorin, väitöskirjatutkijan kuin valmentajan roolissa. Nyt hanketyön rinnalle on avautunut uusi innostava mahdollisuus: olen ensi viikolla aloittamassa Eiran sairaalan painonhallintaklinikalla psykologin yksilövastaanoton. (Jos kiinnostaa, profiilini löytyy tämän linkin takaa.)
Olen äärimmäisen innostunut tulevasta työstäni Eiran sairaalassa. Eiran sairaala on jo pitkään profiloitunut lihavuuden hoitoon: kyseessä on Suomen suurin lihavuuden hoitoon erikoistunut yksityissairaala, jossa on uskomattoman kokenut ja osaava tiimi Suomen parhaita lihavuuden hoidon ammattilaisia – ja minä heidän joukossaan. On tavallaan itsestään selvää, että psykologilla on merkittävä rooli lihavuuden hoidossa. Silti uusi alku on laittanut minut miettimään omaa osaamistani osana moniammatillista tiimiä.
Näissä tunnelmissa olen kuunnellut paljon aihetta käsitteleviä podcasteja. Eräs näistä oli Lääkäripodi -podcastin jakson nimeltä "Onko lihavuus ihmisen oma valinta?". Erinomaisessa ja ajatuksia herättävässä jaksossa oli vieraana suomalaisen lihavuustutkimuksen grand old lady: sisätautien erikoislääkäri, professori Aila Rissanen. Hänen viisaat sanansa toivat tärkeää näkökulmaa painonhallintaan. Haluan jakaa ajatuksia myös teille.
Erityisesti mieleeni jäi professori Rissasen kuvaus siitä, mistä painonhallinnassa on lopulta kyse: "Laihduttaminen oikeastaan sanana on niin kauhean halventava. Se, mistä kysymys on, on tietenkin elämän hallinnasta. Sillä kyllähän tässä ympäristössämme se, että pystyt antamaan parhaasi ja nauttimaan siitä ihmisenä olemisesta tarkoittaa sitä, että jaksat pitää huolta itsestäsi ja ympäristöstäsi - ja se on kaikkea muuta kuin sitä, että lasket kaloreita lautasella."
Huomio menee valitettavan helposti siihen, miten saisin pudotettua mahdollisimman helposti mahdollisimman paljon painoa, mutta kuten Rissanen viisaasti toteaa, paino on sivutuote siitä, miten jaksat itsestäsi huolehtia. Lopulta kyse on siis elämänhallinnasta, jota mahdollistaa itsetuntemus, kuormituksenhallinta ja ymmärrys omista vaikutusmahdollisuuksista.
(Tässä kohtaa voisimme aloittaa pitkän keskustelun siitä, miten elämänhallinta, kuten painonhallintakin, on oksymoron, koska eihän elämää voi hallita. Nyt kuitenkin tyydyn toteamaan, että psykologi Katarina Meskanen on kirjoittanut aiheesta aivan erinomaisen kirjoituksen, johon suosittelen tutustumaan.)
Podcastissa muistutetaan, että painonhallinta ei ole kiinni itsekurista. Jos kaikki voimat kuluvat töissä, ei liikkumiselle tai terveellisistä elämäntavoista huolehtimiselle yksinkertaisesti riitä voimavaroja.
"Jos sitten olet kunnon työntekijä ja väsytät itsesi päivän aikana niin, että koet puhdin olevan poissa, niin vaatii kyllä aika paljon, että sitten illalla jaksaa ottaa lenkkitossut siihen oven viereen. -- Se vaatii sellaista asennetta, jota ei oikeastaan tämän työelämän ja elämän muitten haasteiden valossa välttämättä jaksa ottaa."
Kyse on kuormituksen ja voimavarojen säätelystä. Siitä, millä keinoin arjesta saisi vapautettua tilaa niille asioille, jotka ovat itselle tärkeitä. Tämä ei ole aivan helppo homma, ja jos tarvittavan tuen puuttuessa on ymmärrettävää tarttua kiinni vaihtoehdoista, jotka vaikuttavat helpoimmalta - kuten pikadieeteistä, jotka lupaavat kaiken.
Kysyttäessä, miten professori Rissanen suhtautuu dieetteihin, hän toteaa: "Karvinen sanoi aikanaan, että "diet is to die with a t". Se jollakin lailla kuvaa sitä ihmisen lyhytnäköisyyttä. Voi kun meillä olisi sellainen perusturvallisuus, että me tietäisimme, että kun me tehdään tietyt perusvalinnat [niin se tuottaa tulosta]. Mä oon nähnyt pettymyksiä tämän aiheen ympärillä niin paljon, että voisin sanoa, että jos joku ihmedieetti olisi keksitty, niin eihän tätä ongelmaa olisi."
Valitettavasti ihmedieetit eivät kuitenkaan ikinä voi antaa sitä, mitä niiltä toivoisi, koska ne eivät ratkaise painonhallinnan taustalla olevia haasteita. Ne eivät tarjoa tasapainoa tai opeta itsetuntemusta, joten kun dieetti on ohi, palataan lopulta vanhaan.
Todellisessa muutoksessa kyse on jostain paljon syvemmästä: toimivasta arjesta ja tyytyväisyydestä itseensä ja elämäänsä. Rissanen muistuttaa, että kun elämä on tasapainossa, ei ruoalla tarvitse toistuvasti palkita tai lohduttaa itseään. "Kyse on siis elämänhallinnasta ja siitä, että oman arkensa osaa asettaa sillä lailla, että jaksaa aamulla herätä tyytyväisenä, tehdä päivällä parhaansa sen tiedon valossa, joka tällä hetkellä on ja illalla nukahtaa tyytyväisenä, että "olipas hyvä päivä" ja tähän väliin ei oikeastaan mahdu kovin montaa sellaista donitsi-kokis -hetkeä, joilla ihmiset palkitsevat itseään."
Oloni podcastin kuuntelemisen jälkeen oli innostuneen huojentunut: juuri tätähän minä ja muut psykologit teemme. Kyse ei ole mistään elämää suuremmasta, kuitenkin tuntuu ihmeelliseltä päästä tukemaan matkaa, jonka lopputuotteena ihminen saavuttaa paremman kosketuksen itseensä ja elämäänsä. Samasta teemasta on kyse painonhallinnassa, joskin yleensä keskustelussa mukana on muun muassa terveyskäyttäytymisen ja kehonkuvan erityisteemoja – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Loppujen lopuksi painonhallinnassakin kyse on kuitenkin elämänhallinnasta.
En malta odottaa, että pääsen ensi torstaina aloittamaan työn Eirassa ensimmäisten asiakkaitteni kanssa! Aikoja yksityisvastaanotolleni on varattavissa tämän linkin takaa.
t. Sini
P.s. Jos haluat muistutteen uusista kirjoituksista, liitythän sähköpostilistalle. Myös Instagram-tiliäni voi tulla seurailemaan, sinne päivitän satunnaisia hetkiä arjesta ja hyvinvoinnista.
"Jos hyväksymme lihavuuden, eikö se silloin vain lietsoisi painonnousua?"
Olen hiljalleen palaillut töiden pariin. Vastaanottotyö saa vielä odottaa, kun totuttelen töiden tekoon tutkimuksen parissa.
Kun viime toukokuussa olin jäämässä äitiysvapaalle, ajattelin olevani sellainen uraäiti, joka tekisi vauvan nukkuessa tutkimusta ja pitäisi iltavastaanottoa vauvan ollessa isänsä kanssa.