Kun kirjoitan tätä tekstiä, virallisen äitiysvapaani alkamiseen on tasan viikko.

Tulevaan viikkoon mahtuu Vaikuttavaa painonhallintaa -hankkeen raportointia ja loppukaronkka, pari päivää asiakastyötä Eirassa. Keskeneräisten asioiden saattamista jonkinlaiseen järjestykseen ja asiakasprosessien lopettamista.

Olo on samanaikaisesti onnellinen, haikea ja helpottunut. Raskausaikana olen päässyt kohtalaisen helpolla: ajoittaisten pahoinvoinnin, väsymyksen ja migreenioireilun lisäksi vointini on ollut hyvä. Olen päässyt liikkumaan läpi raskauden ja tekemään töitä melko normaalisti.

Silti huomaan, että mitä lähemmäksi kesäkuun alussa oleva laskettu aika on, sitä vaikeampaa töihin keskittyminen on. Itsensä johtaminen tuntuu mahdottomalta. Rutiininomaiset ja selkeästi rajattavissa olevat hommat onnistuvat, muu tuntuu todella nihkeältä.

Muisti pätkii siinä määrin, että välillä on hirvittänyt, mitä unohtuu seuraavaksi. Pari viikkoa sitten unohdin oman puhelinnumeroni. Töissä saatan alkaa siirtää tiedostoa toiseen kansioon ja unohtaa kolmen sekunnin siirtymän aikana, mitä tiedostoa olenkaan siirtämässä, ja mihin kansioon se kuuluu.

Reikäisen pään kanssa on pitänyt opetella armollisuutta itseään kohtaan. 

(Ei työnteko ole onneksi ollut pelkkää sinnittelyä. Ajoittain pääsee zoneen, joka muistuttaa, mitä työ parhaimmillaan on. Pääsee syventymään itselle tärkeiden asioiden äärelle. Erityisen helppoa tämä on asiakastapaamisissa, joissa vuorovaikutus ja asiakkaan tarpeisiin keskittyminen auttaa suuntaamaan huomiota. Mutta vaatii se myös aika paljon latautumista.)

Tämä kirjoittaminenkin tuntuu poikkeuksellisen vaikealta, ja olen tässä ajatuksen juoksun takkuillessa pohtinut katkelmaa Jukka Viikilän teoksesta Taivaallinen vastaanotto: "Olisi hyvä kirjoittaa hyvin, jos kirjoittaa. Ei ainakaan huonosti. Pahinta on yliminän riivaama ahkera keskinkertaisuus."

"Olisi hyvä kirjoittaa hyvin, jos kirjoittaa. Ei ainakaan huonosti. Pahinta on yliminän riivaama ahkera keskinkertaisuus."

Tällaisin aatoksin vetäydyn pikku hiljaa äitiysvapaalle myös blogitekstien kirjoittamisesta. Saatan aina välillä julkaista jotain, jos inspiraatio iskee, mutta säännöllisestä postausrytmistä päästän yliminäni vapaalle.

Somessa (lähinnä Instagramissa) tulen todennäköisesti postaamaan matalammalla kynnyksellä niin ammatillisista ajatuksista kuin muun elämän meiningeistä. Sähköpostilistalle tulen jatkossakin huikkailemaan, jos julkaisen uusia kirjoituksia. Tervetuloa seurailemaan myös noihin kanaviin, mikäli päivitykset kiinnostavat

Jos et ole vielä tehnyt sitä, kannattaa myös ottaa seurantaan Ehonan nettisivut ja somekanavat Instagramissa ja Facebookissa – sinne on jo nyt julkaistu muutama kirjoittamani teksti ja tiimin muiden asiantuntijoiden erinomaisia kirjoituksia. Ehonan sivuille tippuu tekstejäni jatkossakin ja tulen todennäköisesti julkaisemaan ainakin osan niistä myös omilla sivuillani.

Myös Ehonan sivuilla julkaistavat tekstit käsittelevät kokonaisvaltaista hyvinvointia eri kulmista (ruokailutottumukset,
stressin ja palautumisen tasapaino, painonhallinnan taidot...).

Edellisessä tekstissäni Valmennukseen osallistuneiden oivalluksia painonhallinnasta, totesin olon olevan kuin kevätjuhlassa. Sama olo on nytkin ja kevätjuhlafiiliksen mukaisesti haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia teitä, jotka olette kommentoineet kirjoituksia. Se on ollut minulle ihan älyttömän tärkeää!

Totta puhuen en usko, että edelleen julkaisisin kirjoituksia, ellei äiti olisi lähettänyt niin kauniita sanoja uskoani valamaan.

Erityismaininta kuuluu äidilleni, joka on koko blogin olemassaolon ajan lähettänyt äärimmäisen kannustavaa ja eteenpäin vievää palautetta. Joka kerta, kun julkaisen uuden tekstin, tiedän äitini lähettävän palautetta viimeistään seuraavana päivänä. Totta puhuen en usko, että edelleen julkaisisin kirjoituksia, ellei äiti olisi lähettänyt niin kauniita sanoja uskoani valamaan, ja ellen tietäisi, miten paljon hän aina odottaa uusia kirjoituksia. Kiitos äiti – tästäkin!

Tässä vaiheessa blogi jossain määrin hiljenee ja vetäydyn vauvakuplaani. Lämmin kiitos, että olet ollut mukana ja palataan taas jossain vaiheessa!

Voi hyvin!

t. Sini