Syyskuun loppu oli varsin tapahtumarikasta aikaa elämässäni:

25.9. täytin 30 vuotta

28.9. irtisanouduin vakituisesta toimestani työterveyspsykologina

29.9. tein positiivisen raskaustestin

Raskaus oli enemmän kuin toivottu. Minulle oli aina ollut selvää, että – jos mitenkään mahdollista – haluaisin jonain päivänä olla äiti. Unelma konkretisoitui, kun löysin rinnalleni oikean ihmisen ja naimisiin mentyämme haaveesta tuli vihdoin suunnitelma.

Ihmiselle, joka on tottunut tekemään töitä suunnitelmiensa toteutumiseksi, oli vaikea hyväksyä se, että kaikista isoimpiin asioihin ei voi määräänsä enempää vaikuttaa. Vuoteen oli jo ennen syyskuuta mahtunut monta pettymystä ja yksi iso suru varhaisesta keskenmenosta.

Miksi yrittää hallita hallitsematonta?

Kun saimme syyskuun lopussa tietää minun olevan jälleen raskaana, reaktioni oli sekoitus itkua ja naurua. Onnea raskauden alkamisesta tummensi ymmärrys siitä, että se saattoi myös päättyä.

Toisaalta aiempi kipeä kokemus toi tietynlaista rauhaa: jos jotain olisi tavanomaisesta varovaisuudesta huolimatta tapahtuakseen, minä en voisi sille mitään tehdä. Turha yrittää hallita hallitsematonta, joten voin aivan hyvin höllätä otettani ja nauttia matkasta niin kauan kuin sitä kestää.

Näissä mietteissä kului raskauden ensimmäinen puolisko. Pikkuhiljaa raskauden edetessä ja vatsani pyöristyessä alkoi vahvistua luottamus siihen, että saisimme lapsen syliimme asti. Mieli alkoi työskennellä sen parissa, mitä lapsi tulisi konkreettisesti muuttamaan, ja miten äitiys yhdistyisi juuri alkaneeseen yrittäjyyteen.

Yrittäjyyden alku: pahin mahdollinen ajankohta raskaaksi tulemiselle?

Vaikka olen monta kertaa naureskellut raskauteni alkamisen ajankohtaa, hetki ei olisi voinut monessakaan mielessä olla parempi.

Toki: vakinaisena työntekijänä minulla olisi ollut vanhempainvapaisiin liittyviä etuja ja tarvittaessa paikka mihin palata. Hyväpalkkaisessa työssäni olisin kerryttänyt hulppean äitiyspäivärahan, jonka turvin olisin rauhassa voinut ihmetellä uutta perheenjäsentämme ja ottaa aikaa kotona olemiseen.

Nykyisessä tilanteessa vastaavaa turvaa ei ole: erityistoimintani ei ole ehtinyt vielä niin hyvin käyntiin, että olisin yltänyt entiselle tulotasolle, eikä minulla äitiysvapaan jälkeen ole samalla lailla pedattua paikkaa, mihin palata.

"Onneksi ehdit irtisanoutua"

Tästä huolimatta olen äärimmäisen onnellinen, että ehdin irtisanoutua. Ai miksikö olin onnellinen irtisanoutumisestani, vaikka se tarkoittaisi heikentyneitä äitiysvapaaetuuksia ja lisääntynyttä turvattomuutta?

Koska olin jo pitkään kokenut työtilanteeni tukalaksi ja olin juuri saanut tarjouksen, joka ei ehkä tarjoaisi rikkauksia, mutta joka veisi minua kohti ammatillisia tavoitteita. Koska muuttunut työtilanne tarkoitti myös lisääntynyttä vapautta, mahdollisuuksia kuunnella jaksamistaan joustavasti ja tilaa ottaa vastaan innostavia työtarjouksia.

Kuten ystäväni ja kollegani totesi uutisen kuultuaan: "onneksi ehdit irtisanoutua". Raskausuutisen jälkeen pohdinta olisi ollut aiempaa monimutkaisempi ja vaaka voinut järjellä ajatella kallistua siihen, että minun kannattaa pysyä aiemmassa työssäni äitiyslomaan saakka.

Tulevaa pienokaista pitää muuten onnitella erinomaisesta ajoituksesta siinäkin mielessä, että ehdimme saada luotsaamani Vaikuttavaa painonhallintaa työikäisille -hankkeen päätökseen sopivasti ennen vanhempainvapaita. Siinä sitten ehtii äitiyslomalla tutkailla tilasto-ohjelmalla, että mitä interventiosta jäi käteen...

Kiire töihin synnytyksen jälkeen?

Monesti yrittäjä-äitien kuulee sanovan, ettei vanhempainvapaita yksinkertaisesti ole mahdollista pitää. Monella näin onkin.

Onneksi itselläni tilanne on monessa mielessä armollinen: menot ovat hyvin kohtuulliset suhteessa tuloihin ja rahaa on kertynyt säästöön sen verran, että elelisimme nollatuloillakin hyvän tovin. Lisäksi puolisoni on täyspäiväisesti työllistetty ja olemme molemmat alalla, jossa työllisyystilanne on hyvä.

Olemme siis monessa mielessä äärimmäisen onnekkaassa asemassa. Painetta nopeasta työhön paluusta ei taloudellisessa mielessä ole. Vaikka omat tuloni ovat tällä hetkellä puolisoni tuloja pienemmät, meidän on taloudellisesta näkökulmasta mahdollista jakaa vanhempainvapaita vaarantamatta perheen toimeentuloa.

Tavoite: joustavasti ja omaa jaksamista kuunnellen

Ajattelenkin, että parhaimmillaan yrittäjyys tuo vapaiden järjestämiseen joustavuutta, joka ei työsuhteessa olisi mahdollista. Itselläni on meneillään monia todella mielenkiintoisia yhteistyökuvioita, joista tuntuisi tylsältä jäädä täysin pois.

Vaikka taloudellinen mahdollisuus vapaiden pitämiseen olisi, en usko, että tulen ensimmäisten muutaman kuukauden jälkeen pysymään täysin pois töiden ääreltä. Onneksi lapsella on isä, joka on ihan yhtä innokas jäämään kotiin kuin minäkin. Valmista suunnitelmaa vapaiden jakamisesta meillä ei ole, mutta en epäröi hetkeäkään, ettemme saisi sovittua asiasta joustavasti.

Lapsi menee mennen tullen töiden ohi tärkeysjärjestyksessä. Kyse on pikemminkin siitä, että uskon olevani mukavampi vanhempi ja puoliso, jos pääsen välillä pois kotoa ja käyttämään aivojani muuhunkin kuin arkiseen ongelmanratkaisuun.

Koen myös, että puolisollani on yhtä lailla oikeus - ja velvollisuus - viettää lapsemme kanssa aikaa kuin minulla. Omat vanhempani ovat aikanaan jakaneet vanhempainvapaansa ja koen sen vaikuttaneen todella myönteisesti siihen, millainen suhde minulle muodostui isäni kanssa. Saman haluan mahdollistaa myös Matille ja lapsellemme.

Ymmärrän, että ajatukset töihin paluusta voivat muuttua vielä monta kertaa. Hyvä uni on elämässäni niin isossa roolissa, että töihin paluu ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä, jos väsymys sulattaa aivoni, eikä päähäni mahdu muuta kuin vauvan tarpeet. Onneksi yrittäjyys luo tässäkin mielessä joustavuutta mennä oman jaksamisen ehdoilla.

Jännityksellä jäämme odottamaan, miten tilanne etenee, ja millainen ihminen perheeseemme liittyy.

Ihanaa alkavaa helmikuuta!

t. Sini

P.s. Jatkan blogin päivittämistä joka toinen viikko, mikäli vointi vain sen sallii. Jos haluat muistutteen uusista kirjoituksista, liitythän sähköpostilistalle. Myös Instagram-tiliäni voi tulla seurailemaan, sinne päivitän satunnaisia hetkiä arjesta ja hyvinvoinnista.