Terveyden edistämistä painostigman varjossa
"Jos hyväksymme lihavuuden, eikö se silloin vain lietsoisi painonnousua?"
Olen kuullut jonkinlaisen version ylläolevasta kommentista en yhden, vaan useamman tuttavani suusta. He ovat olleet fiksuja, jopa terveystieteisiin jollain lailla perehtyneitä ihmisiä. Ja silti he ajattelevat näin.
Minun taustani on ravitsemustieteestä ja psykologiasta, ja teen väitöskirjatutkimusta digitaalisen painonhallintaintervention terveysvaikutuksista. Mitä enemmän olen syventynyt lihavuuden taustalla oleviin tekijöihin ja onnistuneeseen painonhallintaan, sitä käsittämättömämmältä tuntuu ajatus siitä, että ulkopuolelta kontrolloimalla ja syyllistämällä saataisiin mitään hyvää aikaiseksi.
Kuten Dr. Philkin on sanonut: "Jos tietoisuus ja häpeä saisi painon putoamaan, ei olisi monia ylipainoisia ihmisiä."
Kuitenkin kommentti kuvastaa yleistä näkemystä siitä, miten painostigma oikeutetaan: kuvitellaan ylipainon riskeistä kertomisen olevan palvelus, jonka myötä ihminen tulee tietoisemmaksi tilanteestaan. Ajatellaan, että syyllistäminen motivoi ihmistä muuttamaan toimintaansa.
Pahemmin ei voitaisi metsään mennä.
Lihavuuden ongelmallisuuden ja yksilön vastuun korostaminen ylläpitävät painostigmaa
Painostigmalla tarkoitetaan lihavuuteen liittyvää häpeäleimaa. Normin ylittävään kehon kokoon liitetään oletuksia kielteisistä ominaisuuksista, joiden perusteella lihavuus – tai pikemminkin lihava ihminen – tuomitaan.
Painostigman vaikutukset ilmenevät esimerkiksi lihaviin ihmisiin kohdistuvina ennakkoluuloina, negatiivisina stereotypioina, epäasiallisena kohteluna, syrjintänä ja kiusaamisena. Painostigman vaikutukset näkyvät kaikilla keskeisillä elämänalueilla, kuten työelämässä, terveydenhuollossa, koulutuksessa ja liikuntaharrastuksissa.
Valitettavasti tiedetään, että painostigma näyttäytyy jopa terveydenhuollon kontekstissa. Moni lihava kokee, että ei saa terveydenhuollosta apua ja tukea tai heille suositellaan rutiininomaisesti laihduttamista vaivaan kuin vaivaan.
Median rooli lihavuuden stigman muodostumisessa ja ylläpidossa on merkittävä. Tyypillinen lihavuutta otsikoiva uutinen on negatiivinen, pelotteleva tai syyllistävä, ja vaikutelmaa alleviivataan stereotypisoivilla kuvituskuvilla.
Painostigmaa leimaa ajatus, että lihavuus on yksilön vika, joka johtuu tahdonvoiman puutteesta.
Painostigma luo yksilölle sisäistetyn häpeän kokemuksen, jolta lihava henkilö ei pääse pakoon. Psykologi A. Janet Tomiyama on argumentoinut, että länsimaisessa yhteiskunnassa painostigma on sosiaalisesti hyväksytympää, vakavampaa ja yleisempää kuin muut syrjinnän muodot.
Huolestuttavinta on se, ettei sitä aina edes pidetä ongelmana. Lihavuus voidaan kokea henkilön itsensä syyksi, ja syrjintää voidaan pitää jopa oikeutettuna. Jotkut – jopa terveydenhuollon ammattihenkilöt – ajattelevat, että syyllistämällä ja syrjimällä ihminen motivoituu laihduttamaan.
Vaikuttaako lihavuuden stigma siis painonhallintaan? Kyllä, mutta ei sillä tavalla kuin sitä lietsovat tahot toivoisivat.
Painostigma vaikeuttaa syömisen hallintaa
Lukuisista tutkimuksista tiedetään, että painon stigmatisointiin liittyvä häpeä lisää todennäköisyyttä ahmia. Selittäviä malleja on useita.
Yksi niistä on tunnesyöminen: painostigma aiheuttaa häpeää ja muita epämiellyttäviä tunteita ja tunnesyömiseen taipuvalla syöminen voi olla ainut selviytymiskeino tulla toimeen näiden tunteiden kanssa.
Painostigma voi myös johtaa siihen, että ylipainoinen henkilö muokkaa syömistään tietoisesti tai tiedostamatta suuntaan, joka vastaa hänen käsitystään sosiaalisesti hyväksyttävistä ruokailutottumuksista: annoskoot ovat pieniä ja herkuista kieltäydytään. Usein energian ja ravintoaineiden saanti jää tämän seurauksena liian niukaksi, josta aiheutuu nälkävelkaa. Nälkävelan seurauksena syömisen hallinta vaikeutuu ja ahminnan riski kasvaa.
Painostigmaan liittyvä häpeä voi myös altistaa kierteelle, jossa henkilö pyrkii hallitsemaan painoaan tiukkojen rajoitusten ja tahdonvoiman avulla, mikä taas altistaa ahminnalle. Olen aiemmin kirjoittanut joustamattoman syömisen ongelmista painonhallinnasta, jutun voit lukea täältä.
Alustavaa näyttöä on myös siitä, että painostigman ahmintaa lisäävälle vaikutukselle olisi myös biologinen tausta. Painostigma lisää yksilön kokemaa stressiä. Stressitason nousuun liittyy biologinen vaste: muun muassa kortisolitasot nousevat, minkä seurauksena nälän ja kylläisyyden säätely häiriintyy. Tämä puolestaan lisää todennäköisyyttä ylensyömiselle, mikä hankaloittaa painonhallintaa.
Painostigma passivoi ja aiheuttaa kehonkuvan ongelmia
Tiedetään myös, että painostigma ja erityisesti painoon liittyvät kiusaamiskokemukset ovat yhteydessä matalampaan fyysiseen aktiivisuuteen. On ymmärrettävää, että pelko silmätikuksi joutumisesta nostaa kynnystä lähteä liikkumaan.
Monesti painostigma aiheuttaa kehonkuvan ongelmia, minkä seurauksena esimerkiksi uimahalliin meneminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.
Kaiken kaikkiaan painostigma voi viedä kauemmaksi terveyttä edistävistä toimintamalleista ja painonhallinnasta. Kokemukseni mukaan tällainen painokeskeinen kaikki tai ei mitään -ajatus altistaa mahdollisimman nopeaan painonpudotukseen tähtäävälle laihduttelulle. Kaikki mikä laihduttaa ei ole terveellistä, eikä kaikki mikä on terveellistä laihduta. Liiallinen painokeskeisyys – jota painostigma vääjäämättä lietsoo – voikin olla esteenä terveyttä edistävien muutosten tekemiselle.
Lihavat ihmiset syntipukkina obesogeenisessä yhteiskunnassa
On paradoksaalista, että suurin osa länsimaisesta väestöstä on ylipainoisia, mutta silti ylipainoa pidetään kulttuurisesti tuomittavana. Obesogeeninen eli lihavuutta tuottava yhteiskuntamme tekee kaikkensa lihottaakseen meidät. Sitten kun lihomme, siitä syyllistetään yksilöä.
Lukuiset tutkimukset ovat osoittaneet stigman haitalliset vaikutukset, mutta silti painostigma elää ja voi hyvin. Miten se on mahdollista?
Varmaan siksi, että painon stigmatisointia onnistutaan edelleen perustelemaan hyvällä tarkoituksella: "minä vain kannan huolta tästä ihmisestä osoittamalla hänelle, että ylipaino on haitallista".
Ennen kuin hahmotamme painostigman laaja-alaisuuden ja hyväksymme sen ongelmallisuuden, siitä on todella vaikea päästä eroon.
Kuten the Lancet, yksi maailman arvostetuimmista lääketieteen julkaisuista, argumentoi pääkirjoituksessaan vuonna 2017:
"Mikäli lihavuutta pidetään henkilökohtaisena ja moraalisena epäonnistumisena, joka johtuu tahdonvoiman puutteesta, sitä ei ikinä onnistuta ennaltaehkäisemään vaikuttavasti. Ennen kuin on yleinen ymmärrys siitä, että lihavuus ei ole elämäntapavalinta, on epätodennäköistä, että lihavuus tulisi vähenemään."
Voisimmeko siis vihdoin todeta, ettei lihavuus ole valinta, jota voisi käsitellä tai hoitaa irrallaan ihmisen kokonaistilanteesta ja ympäröivästä yhteiskunnasta?
Kuvituskuvat ovat kolmesta eri kuvapankista, jotka tarjoavat vastuullisia kuvavaihtoehtoja esimerkiksi median käyttöön:
https://canweallgo.com/plus-size-stock-photos
https://www.worldobesity.org/resources/image-bank 7
https://ecpomedia.org/image-bank/
Lisälukemista:
Kohti eettistä ja vastuullista
painopuhetta ja -käytäntöjä