Kasvatuksen merkitys painonhallintataitojen opettelussa

02.01.2022

Ollessamme loman vietossa lapsuudenperheeni kanssa, tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten paljon yhdessä olomme rakentuu syömisen ja liikkumisen varaan.

Syy sille, että päädyin pohtimaan asiaa ja sen vaikutusta nykyisiin elintapoihini, oli lomalla lukemani mielenkiintoinen artikkeli "Exploration of Finnish adults' successful weight management over the life course: a qualitative study" (Joki ym. 2020). Tutkimuksessa avattiin, millaiset tekijät mahdollistavat sen, että nykyisestä obesogeenisestä ympäristöstä huolimatta jotkut onnistuvat pysymään normaalipainossa. Kyseessä oli laadullinen tutkimus ja kyseisen artikkelin aineisto koostui 39 puolistrukturoidusta haastattelusta. Haastatellut olivat henkilöitä, jotka olivat pysyneet normaalipainoisina koko elämänsä.

Haluan kertoa teille hieman tutkimuksesta, koska uskon sen avaavan laajempaa näkökulmaa siihen, millaiset asiat elintapoihin ja tottumuksiin vaikuttavat. Ehkä, kuten minulla, virittävän myös pohtimaan, millaiset tekijät omaan ruokasuhteeseen ja liikuntatottumuksiin ovat vaikuttaneet.

Minä etualalla, taustalla iskä ja siskoni Satu

Ruokakasvatuksen merkitys syömistottumusten kehittymiseen

Yksi tutkimuksen ydinhavainnoista oli kasvatuksen keskeinen merkitys painonhallintataitojen kehittymisessä. Haastetteluissa nousi selkeästi esille, että ruokakasvatus muodosti pohjan nykyiselle ruokavaliolle muokaten valintoja ja käyttäytymistä. Haastatellut kokivat, että onnistunutta painonhallintaa mahdollistavat asenteet ja arvot oli opittu vanhemmilta. Lapsuudenperheen rutiinit muodostivat pohjan syömiskäyttäytymiselle myös aikuisuudessa: vielä aikuisena kokattiin samoja ruokia kuin lapsuuden perheessä ja usein myös lempiruoat pohjautuivat lapsuudenperheessä suosittuihin valintoihin. Ruokarytmi vastasi lapsuudenperheessä opittua.
Lapsuudenperheessä kasviksia oltiin syöty runsaasti ja makeisten syöminen oli ollut harvinaista. Säännöllinen ruokarytmi ja "kunnon ateriat" kuvasivat syömistottumuksia sekä lapsuudessa että aikuisuudessa.

Minusta haastateltavien näkemyksen kuulostivat todella tutuilta. Vaikka olen aiemmin elämässäni kipuillut ruoka- ja kehosuhteeni kanssa, olen pysynyt aikuisikäni normaalipainoisena. Kun mökillä ollessamme pysähdyin tarkastelemaan perheeni rutinoituja ruokailutottumuksia ja muistelemaan millaisen syömisen mallin olen kotoa saanut, se vastasi täysin haastateltujen näkemyksiä: meillä on aina syöty säännöllisesti ja ruoka on ollut pääasiallisesti terveellistä kotiruokaa. Sama rytmi ja tottumus on iskostunut toimintaani nytkin, kun ohjaan itse syömisiäni: syön päivittäin 4-5 ateriaa ja pyrin välttämään napostelua. Kasviksia kuluu paljon ja pyrin koostamaan suurimman osan aterioista terveys edellä.

Mielenkiintoista tutkimuksessa oli muuten se, että vaikka elintapojen tiedetään olevan yhteydessä sosioekonomisen aseman kanssa, ei olennaista vaikuttanut olevan se, millainen sosioekonominen asema itsessään on, vaan se, miten ruokaan on suhtauduttu ja sitä arvotettu. Haastatteluissa toistui kokemus, että ruokaa priorisoitiin silloinkin, kun rahaa oli vähemmän: mietittiin, miten rahaa käytettiin ja vaikka ruoka olisikin ollut taloudelliseen tilanteen takia yksinkertaisempaa, terveellisyyteen haluttiin sijoittaa.

Liikunnallisen elämäntavan periytyminen

Tutkimuksessa myös liikunnallinen elämäntapa oli pitkälti perua lapsuudesta. Haastatellut kertoivat liikunnan olleen tärkeä osa elämää lapsuudesta saakka ja he korostivat nimenomaan aktiivisen elämäntavan, ei niinkään tietyn urheiluharrastuksen merkitystä. Liikunta koettiin hyödyllisenä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta, painonhallinta oli vain sivutuote. Usein taustalla oli kotoa opittu liikkumisen malli.

Näin myös meillä: meitä lapsia vietiin pienestä pitäen esimerkiksi hiihtämään ja touhusimme paljon ulkona, koska puitteet mahdollistivat sen ja meitä siihen kannustettiin. Fyysisestä aktiivisuudesta jäi opittu tapa ja silloinkin, kun minulla ei ole ollut mitään aktiivista liikuntaharrastusta, tottumus ohjaa ulkoilemaan ja liikuttamaan kehoa.

Kuvassa vasemmalla siskoni Satu, oikealla minä

Uusien taitojen kehittyminen

Vaikka monet painonhallintataidot perittiin oppimisen kautta, tuli tutkimuksessa toisaalta esille, etteivät kaikki lapsuudenperheen tottumukset välttämättä edistäneet onnistunutta painonhallintaa. Onnistuneen painonhallinnan kannalta olennaista oli tunnistaa lapsuudesta opitut tekijät, jotka olivat ristiriidassa tavoitteiden kanssa ja löytää ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Onkin huomattavaa, että vaikka lapsuuden merkitys onkin kiistaton myös painonhallintataitojen oppimisen kannalta, ei oppiminen pysähdy siihen. Myös tutkimuksessa tuli esille, että uusia tapoja opittiin ja sovellettiin läpi elämän: vaikka tottumuksia omaksuttiin lapsuudessa, niiden oppiminen jatkui aikuisuuteen. Taitojen oppimisessa korostui rutiinien merkitys: tietoiset valinnat ja päätökset tulivat osaksi sisäistettyä käyttäytymistä toistojen kautta. Kuten yksi tutkittava kuvaavasti sanoitti (käännetty vapaasti englannista): "En koe, että minun pitäisi rajoittaa syömistäni tai elämääni, koska tottumukset ovat nyt niin sisäistettyjä... mutta se ei tapahtunut sattumalta... alussa päätin käyttäytyä tavalla joka edistää normaalipainoisuutta... ja nyt rutiinit vain tapahtuvat."

Ei siis tarkoita, että peli ei ole menetetty, mikäli lapsuudenkoti ei tarjonnut paikkaa mutkattoman ruokasuhteen ja syömisen taitojen harjoittelulle. Tiedostamisen, tavoitteen muodostuksen ja pienten muutosten kautta tottumuksia on mahdollista rutiininomaistaa, jolloin niistä lopulta tulee luonnollinen osa omaa toimintaan.

Lopuksi

Tutkimuslöydökset – kuten myös omat havaintoni – kuvaavat selkeästi, miten valtava merkitys lapsuudella on elintapojen kehittymisen kannalta.

Osa meistä on siinä onnellisessa tilanteeseen, että monet painonhallintataidot ovat periytyneet lapsuudenkodista, osa joutuu tekemään valtavan määrän tietoista työtä hyvinvointia tukevien rutiinien opettelemiseksi. Tämä on tärkeää muistaa ennen kuin laukoo kommentteja, kuten "en ymmärrä, miksei sekin ihminen vaan ota itseään niskasta kiinni". Usein kommentoijat ovat itse normaalipainoisia ja oppineet terveelliset ruokailutottumukset ja aktiivisen elämäntavan jo lapsuudenkodissaan. Tämä on hyvä pitää mielessä ennen kuin vertailee itseään muihin tai arvostelee toista.

Vääntääkseni rautalangasta: painonhallinnassa ei ole kyse "niskasta kiinni ottamisesta", mutta taidoista ja keinoista ylläpitää terveellisiä elintapoja pitkäjänteisesti.

Painonhallinnassakin kyse on siis taidoista ja vaikka lapsuutta ei enää voi muuttaa, uusia taitoja voi opetella iästä riippumatta. Usein tässä kaipaa apua ja tukea, eikä se ole mikään ihme.

Lähde: Joki A, Mäkelä J, Konttinen H, Fogelholm M. Exploration of Finnish adults' successful weight management over the life course: a qualitative study. BMC Public Health. 2020 Jan 6;20(1):12. doi: 10.1186/s12889-019-8128-8. PMID: 31906895; PMCID: PMC6945519.

P.s. Tutkimuksessa oli mielenkiintoisia näkökulmia myös minäpystyvyyden yhteydestä painonhallintaan. Tämä on niin iso oma kokonaisuutensa, etten lisännyt sitä tähän samaan tekstiin, vaan palaan aiheeseen ensi kerralla.