Viime vuoden teema oli muutos, mutta tänä vuonna meno tulee toivottavasti olemaan vähän vakaampaa. Ainakin ennusmerkit vaikuttavat lupaavilta: työsuhteeni Työterveys Helsingissä vakinaistettiin vuoden vaihteessa. Vakinainen työ, avioliitto ja oma asunto – mikä tilanne asettua laakereilleen lepäämään...

Kohti seuraavaa seikkailua

Vuoden ensimmäiset viikot ovat kuitenkin osoittaneet, että ihan mukavasti toimintaa on luvassa myös tänä vuonna. Seuraa nimittäin paljastus: minusta tulee tohtori! Toivottavasti tulee. Joku päivä. Asiaa on nimittäin vieläkin vaikea uskoa todeksi, kun tässä matkalla on ollut niin monta käännettä jo nyt...

Väitöskirjapaikka ei ole mikään uusi juttu, nimittäin olen jo viime keväästä saakka ollut Helsingin yliopistossa kirjoilla jatko-opiskelijana. Tuleva tutkimus taas on vielä vanhempi juttu – sitä olemme kaikessa hiljaisuudessa viritelleet Työterveys Helsingin ja Painonhallintatalon kanssa useamman vuoden. Tutkimuksen lopullinen toteutuminen on tuntunut sen verran epävarmalta, etten ole halunnut huudella koko asiasta. Ennen kuin nyt.

Mikä homma?

Lyhyesti sanottuna tutkimme hankkeessa kolmen erilaisen lihavuuden hoitoon kehitetyn hoitointerventiomallin toimivuutta. Jokaisen hoitointervention pohjana toimii Painonhallintatalon 12 kk mittainen terveyslaihdutusvalmennus. Tutkittavat satunnaistetaan kolmeen ryhmään, joista yhdessä tarjotaan lisäksi kolme yksilöllistä ja toiselle ryhmälle kolme ryhmämuotoista lisätapaamista. Kolmas ryhmä käy läpi Painonhallintatalon valmennuksen ilman lisämausteita ja toimii näin kontrolliryhmänä. Tarkoituksemme on, miten yksilö- tai ryhmämuotoinen lisätuki vaikuttaa Painonhallintatalon valmennuksen vaikuttavuuteen ja sitouttavuuteen, ja millaisia vaikutuksia tällä kaikella on terveyteen ja työkykyyn. Ennen kaikkea tarkoituksena on kehittää työterveyshuoltoon soveltuva lihavuudenhoitomenetelmä, joka olisi paitsi vaikuttava, myös kustannustehokas. 

Olen ollut alusta asti suunnittelemassa ja koordinoimassa tutkimusta, ja voin sanoa, että mukaan on mahtunut monenlaisia vaiheita jo ennen kuin olemme päässeet lähtötelineisiin. On ollut menetelmiin tutustumista, tutkimusten lukemista, yhteistyöverkostojen luomista, intervention rakentamista, tutkimusryhmän kokoamista, protokollan kehittämistä, tietoturva-asioiden selvittämistä, tutkimussuunnitelman kirjoittamista, eettisen toimikunnan vaatimien liitteiden hiomista ja rahoituksen hakemista. Muun muassa. Onneksi työnantajani on ollut tässä kaikessa niin loistavasti mukana ja olen saanut hommaan mukaan Painonhallintatalosta aivan mielettömät yhteistyötahot. Myös väitöskirjan ohjaajinani toimii niin uskomattoman ansioituneita tutkijoita, että joitain vuosia sitten olisin ujostunut pelkkää ajatusta.

Lyhyt versio siitä, miten päädyin väitöskirjatutkijaksi

Luulen, että moni yliopistossa opiskellut on jossain vaiheessa kuvitellut itsensä väitöstilaisuuteen. Ainakin minulle kävi niin. Itse asiassa jossain vaiheessa kävin seuraamassa sen verran usein väitöstilaisuuksia, että aloin pitää aika luonnollisena ajatusta, että itsekin päätyisin ennemmin tai myöhemmin tuohon asemaan. Se, miten lopulta päädyin tekemään väitöskirjaa, on kuitenkin aika erikoinen tarina.

Itse asiassa tilaus koko hankkeelle tuli työnantajaltani. Tai no rehellisyyden nimissä: tilaus oli kehittää lihavuuden hoitoa tavalla tai toisella eteenpäin. Työni lihavuuden hoidon kehittämiseksi lähtikin käyntiin hyvin maanläheisesti: selvittelin, mitä on jo olemassa, tunnistimme tarpeen ja lähdimme kehittämään soveltuvaa interventiota. Tiesin, että Työterveys Helsinki on hyvin tutkimusmyönteinen organisaatio ja kaikkea tekemistä ohjaavana tavoitteena on vaikuttavuus. Jossain vaiheessa totesimmekin, että jos haluamme saada tietoa vaikuttavuuden tueksi, meidän on kerättävä tietoa. Homma eskaloitui väitöskirjatutkimukseksi.

Onko kaduttanut? No joo.

En voi sanoa, ettenkö olisi lukuisia kertoja katunut, että päätimme toteuttaa hankkeen tieteellisenä tutkimuksena. Puhuimme juuri yhtenä päivänä ystäväni kanssa, miten takaperoista tutkimuksen tekeminen on verrattuna kaikkeen muuhun työmaailmassa. Työmaailmassa edetään kovalla tahdilla, kokeillaan ja katsotaan sitten, miten meni. Tutkimusmaailmassa kaiken pitää olla loppuun asti harkittua, dokumentoitua ja luvitettua. Siinä, missä työelämä on muuttunut aina vain kiireisemmäksi ja tehokkaammaksi, tutkimusmaailmassa aivan valtava määrä työtä on tehtävä jo ennen kuin on tiedossa edes, saadaanko hanketta toteutettua.

Pusertaessani kasaan jotain eettisen toimikunnan vaatimaa dokumenttia, on tullut muutaman kerran mieleen, että olisi voinut päästä helpommallakin. Hetkinä, joina hankkeen koordinoinnin tuoma vastuu on stressannut kaikista eniten, on mietityttänyt aika ankarasti, että miksi piti taas lähteä tällaiseen. Mutta sitten dokumentti on tullut valmiiksi ja stressipiikki on helpottanut, ja olen todennut, että onhan se vaan aika hitsin siistiä, että tällaiseen on mahdollisuus.

Vihdoin jotain näkyvää

Siinä missä koko tähänastinen työ hankkeen edistämiseksi on ollut näkymätöntä taustatyötä ja hankkeen tulevaisuus on ollut epävarma, nyt alkaa tapahtua. Vihdoinkin voi melko turvallisin mielin sanoa, että tutkimushanke tulee toden totta tapahtumaan.

Tämän on mahdollistanut Helsingin kaupungin mukana olon lisäksi Työsuojelurahasto, jolta saimme joulukuussa ison tutkimusapurahan hankkeen toteuttamiseksi. Olemme juuri aloittamassa tutkimuksen markkinointia ja seuraavat viikot kuluvat tutkittavia rekrytoiden.

Nyt tutkimusintervention alkaessa – ja apurahan turvin – pääsen siirtymään vähän isommissa määrin tutkimuksen pariin. Työt työterveyspsykologina jatkuvat rinnalla kuitenkin tässä vaiheessa. Kun aineisto on kasassa, pääsen toivottavasti vetäytymään väitöskirjakammiooni täysipäiväisemmin...

Kiinnostaako kuulla enemmän tutkimusjuttuja?

Ajatukseni tulevat varmasti pyörimään lihavuustutkimuksen teemoissa tulevina aikoina, joten tuntuisi ihan luontevalta ajatukselta, kirjoitella itse prosessista ja/tai mielenkiintoisista, vastaan tulleista tutkimustuloksista tänne. Miltä kuulostaa, kiinnostaisiko kuulla lisää tutkimustyön taustoista tai vastaan tulevista tutkimuksista? 

Ota yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin. Halutessasi voit myös lähettää nimetöntä palautetta jättämällä nimi- ja sähköpostikentät tyhjäksi.