Kuten mainittu, viime aikoina kuormitusta on ollut ihan riittävästi. Työ ja väitöskirjatutkimus ovat pitäneet kiireisenä. Päivät ovat viime viikkoina hieman venyneet ja muutenkaan energiaa ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen. Onneksi elämä on muilta osin ollut mukavan tasaista, mikä on auttanut hallitsemaan kuormitusta. Vuosien varrella olen muutenkin löytänyt arkeeni keinoja, jotka kannattelevat hyvinvointia myös, kun kuormitus on kovempaa. Tässä niistä muutamia:

1. Luo hyvinvointia tukevia rutiineja

Mitä enemmän kuormitusta on, sen pelkistetymmäksi arkeni asettuu.

Viime aikoina etätyöpäiväni ovat näyttäneet tältä: Herätyskello soi joka arkipäivä klo 7. Nousen ylös, syön aamupalan (joka aamu kaurapuuroa raejuustolla ja marjoilla/hillolla/hedelmillä + ehkä chian tai pellavansiemeniä), luen päivän Daily Stoicin, vaihdan vaatteet, pesen naaman ja joinain aamuina meikkaan. Aloitan työt, pidän puolen tunnin lounastauon klo 11:45. Välipala jossain rakosessa iltapäivällä. Lopetan työt, vaihdan työvaatteet pois. Tämän jälkeen lähden monesti käymään ulkona. Samalla tulee joskus juteltua jollekin kaverille tai äitille. Illalla luen fiktiota, useimmiten ei mitään vakavasti otettavaa (viime aikoina olen palannut Harry Pottereiden pariin). Ehkä katsomme telkkaria. Illalla puhelimeni menee automaattisesti "älä häiritse" -tilaan klo 21:30 ja muistuttaa nukkumaanmenosta. Yleensä luemme vielä sängyssä ja meditoimme ennen nukkumaanmenoa.

Olipa kuinka tylsän kuuloista tahansa, yksinkertainen elämä mahdollistaa sen, että voimavaroja jää muuhun – ilman, että hyvinvointiaan tarvitsee uhrata. Säännöllinen päivärytmi edesauttaa myös sitä, että unelle jää riittävästi aikaa kuormituksen keskellä.

Yksinkertainen elämä mahdollistaa sen, että voimavaroja jää muuhun – ilman, että hyvinvointiaan tarvitsee uhrata.

Rutiinien muodostukseen kannattaakin panostaa silloin, kun voimavaroja on enemmän.  Nimittäin, kun vauhti kiihtyy, kaikki "ylimääräinen" jää pois.

Joskus muuten kuuntelin The Power of Habit -kirjaa ja siinä mainittiin, että erityisen paljon kannattaa kiinnittää huomiota aamu- ja iltarutiineihin. Kirjassa käytettiin vertausta, että nämä ovat kuin solmut helminauhan päässä, jotka estävät helmiä putoamasta pois. Jännä huomata omasta arjesta, että juuri näin omassa rutiininmuodostuksessani on käynyt.

2. Säästä aikaa ja energiaa suunnittelemalla

Kun stressi yltyy riittävän kovaksi, menemme helposti sellaiseen hallitsemattoman reaktiiviseen tilaan, jossa suunnittelu voi tuntua kaukaiselta. Suunnitteluun kannattaa kuitenkin panostaa, koska sen avulla voi parhaimmillaan vapauttaa huomattavan määrän aikaa ja säätämiseen kuluvaa energiaa.

Yksi asia, missä olemme hyödyntäneet tätä, on ostosten tekeminen. Olemme pyrkineet siihen, että suunnittelemme ostoslistan huolella ja hankimme kerralla koko viikon ruoat. Tässä on ollut apuna jaettu kauppalista, johon molemmat ovat päässeet lisäämään havaitsemiaan tarpeita. Meillä on käytössä Google Keep, mutta tähän on muitakin toimivia (Listonic löytyi nopealla googlaamisella).

Jossain vaiheessa kokeilimme myös Prisman keräilypalvelua, joka oli supernäppärä. Sovellukseen pääsi kirjautumaan omilla tunnuksilla ja se ehdotti ostoksia aiempien ostopäätösten perusteella. Sitten joku keräsi sulle tuotteet valmiiksi ja riitti, kun haki paketin kotiin. Superkätevää, jos olisi auto; ongelmaksi tuli nimittäin se, että tuotteet pakattiin pahvilaatikkoon, ja sitä oli vähän ärsyttävä roudata kotiin pyörällä. Kotiinkuljetus olisi hyvä vaihtoehto myöskin, mutta toistaiseksi olemme piheyttämme jättäneet tarttumatta siihen. Jo kauppakäyntien harventaminen on kuitenkin vapauttanut paljon aikaa arkeen.

Koronankin vuoksi kaupassa kannattaa käydä mahdollisimman harvoin eli tilanne on niin sanotusti win-win.

3. Madalla rimaa

On tärkeää hyväksyä, ettei kaikkea tarvitse tehdä viimeisen päälle. Meillä tämä näkyy esimerkiksi ruoanlaitossa. Vaikka joku voisi ajatella, että ravitsemusterapeuttina käyttäisin vapaa-aikani keittiössä, tämä on hyvin kaukana totuudesta.

Tykkään syödä hyvän makuista ja terveellistä ruokaa, mutta en nauti ruoanlaitosta kovinkaan paljoa. Vuosien varrella onkin tullut otettua käyttöön kaikenlaisia keinoja, joilla ruoanlaitossa saa oikaistua.

Lähtökohta on helppojen reseptien hyödyntäminen. Teemme paljon ruokia, jossa ainekset käytännössä heitetään sekaisin ja odotetaan kypsymistä. Vakkariruokiamme ovat esimerkiksi linssikeitto (ainekset kattilaan, keitä, soseuta jos jaksat) ja (vege-)kinkkukiusaus (ainekset sekaisin, uuniin kypsymään).

Kiusauksen peruna-sipulisekoituksesta puheenollen: suosittelen hyödyntämään puolivalmisteita ja pakasteita. Meiltä löytyy aina pakkasesta pakastekasviksia, joita voi heittää piristämään mitä tahansa ruokaa. Olen pitkään myös käyttänyt valmiiksi silputtua pakastesipulia, valkosipulikuutioita ja pakasteyrttejä ruoanlaitossa. Niiden avulla säästää tosi paljon vaivaa ja kynnys ruoanlaiton aloittamiseen on matalampi.

Helpon ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä.

Yleensä meillä on myös jotain valmispyöryköitä + mummon muusia, purkkihernaria ja pakastepinaattikeittoa niiden päivien varalle, kun se vähäinenkin vaivannäkö tuntuu liialliselta. Lopulta monipuolisen aterian saa koottua aika helposti. Kannattaa myös muistaa, että kasviksia voi syödä semmoisenaankin: esim. porkkanasta ei tarvitse vääntää raastetta tai tomaattia pilkkoa. Suuhun vaan! Helpon ei tarvitse tarkoittaa epäterveellistä.

Sama kynnyksenmadaltamisperiaate näkyy myös liikunnan suhteen, mistä kirjoitinkin aiemmin. Kiireen ja kuormituksen keskellä on erityisen tärkeä muistaa tavoitteiden joustavuus. On ihan ok jättää tekemättä se hikijumppa ja käydä sen sijaan pienellä kävelyllä.

4. Hyväksy, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse

Äitini on koulutukseltaan kotitalousopettaja ja seuraava tieto saattaa tulla hänelle järkytyksenä:

meillä on alkanut käydä siivooja.

Totuus on, että en ollenkaan pidä siivoamisesta. En ole koskaan pitänyt – tämä ei tule kenellekään perheenjäsenelle yllätyksenä. Koska siivous ei ole Matinkaan ykkösharrastus, on aiheen ympärille saatu vuosien varrella kehitettyä yksi jos toinenkin riita. Siitä huolimatta on ollut todella vaikea todeta, että ehkä sen voisi ulkoistaa. Mihin nyt lapseton pariskunta kaipaisi siivoojaa?

Luulen, että tässä ajatuksessa on osittain taustalla sellainen suomalaisessa kulttuurissa vallalla oleva käsitys, että "itse minun on tämä taakkani kannettava". Tyyliin: "itse minä olen nämä sotkuni tehnyt, niin minun ne on siivottava" tai toinen mitä kuulee paljon: "itse me olemme nämä lapsemme tehneet, niin meidän niistä on huolehdittava".

"itse minä olen nämä sotkuni tehnyt, niin minun ne on siivottava"

Huomaan, että nämä ajatukset ovat vähän hassuja, eikä niitä kannattaisi ottaa liian vakavasti. Nimittäin hyödyntämällä ulkopuolista apua voi a) käyttää oman aikansa ja energiansa siihen, missä sillä on oikeasti merkitystä (esim. palautuminen), ja b) tarjota työtä jollekulle toiselle.

Kuvat: huikea Jenni Puustinen 

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.