Kerroin viime kerralla koordinoimastani painonhallintatutkimuksesta, jota olimme tuolloin aloittelemassa. No, homma lähtikin yllättävän kovalla voimalla käyntiin... Olimme odottaneet, että – kuten kaikki muukin tutkimuksessa – tutkittavien rekrytointi olisi hidas ja kivinen tie. Toisin kävi.

Työmäärä kuin hyökyaalto

Laitoimme uutisen ja rekrytointi-ilmoituksen kaupungin intraan ja yhteydenottoja alkoi tulvia. Kuten sanoin, emme olleet varautuneet tähän. En ollut huomannut raivata riittävästi väljyyttä kalenteriin ja yhtäkkiä huomasinkin olevani täysin ylityöllistetty. Koska hanke on minulle monella tavalla niin merkityksellinen, halusin totta kai hoitaa sen mahdollisimman kunnialla. Samalla tuntui mahdottomalta päästä irti niistä sitoumuksista, joihin olin lupautunut psykologityön kontekstissa.

Veden paine riepottelee ja käsitys pinnan suunnasta katoaa. Itse vyöryy hallitsemattomasti mukana ja toivoo, että ehtii pintaan ajoissa.

Hetken tuntui, kuin olisi jäänyt hyökyaallon alle. Veden paine riepottelee ja käsitys pinnan suunnasta katoaa. Itse vyöryy hallitsemattomasti mukana ja toivoo, että ehtii pintaan ajoissa.

Vyöry iski torstaina ja loppuviikko meni aika stressaantuneissa merkeissä. Työpäivät venyivät ja silti oli olo, ettei ehtinyt edes päästä kiinni kaikkeen siihen hommaan, mitä oli asialistalla. Tuntui, että viikko loppui kesken ja alkuviikkokin oli niin täyteen suunniteltu, ettei se tuntunut paljoakaan tuovan lohtua tilanteeseen.

Hallinnan tunnetta viikkoa venyttämällä? 

Koska tekemistä oli niin paljon ja paine niiden tekemiseksi niin kova, olisin aivan valtavasti halunnut tehdä jotain, mitä en ollut tehnyt valmistumisen jälkeen: tehdä töitä viikonloppuna. Venyttää työviikkoa viikonlopulle, jotta olisi edes realistinen mahdollisuus saada homma hoidettua kunnialla. Siltä se silloin tuntui: että vaihtoehdot olivat valuttaa töitä iltoihin ja viikonloppuihin tai laiminlyödä hanketta, joka on monessa suhteessa aivan mielettömän tärkeä saada onnistumaan. Aika no brainer -vaihtoehdot – totta kai minä joustan.

Onneksi joku pieni osa tietoisuudessa sanoi kaiken tämänkin hässäkän keskellä, ettei ajattelutavassani ole kovinkaan paljon järkeä. Että se on täysin ristiriidassa kaiken sen kanssa, minkä tiedän todeksi sekä teoriassa että käytännössä. Järki sanoi, että:

• lisääntynyt kuormitus vaatii vastapainokseen myös enemmän palautumista
• venyttämällä pidentyneiden päivien lisäksi työtä myös viikonlopulle, palautuminen jää vajaaksi
• palautumisen määrä vaikuttaa suoraan keskittymiskykyyn, työtehoon ja ennen kaikkea kykyyn ajatella luovasti

Joku osa aivoista sanoi myös, että jos halusin saada työtilanteen ratkaistuksi, se tapahtuisi nimenomaan pienen irtaantumisen ja fiksumman ajattelun avulla. Kuten ihana kollegani ja entinen työkaverini on viisaasti tiivistänyt: "Joskus paras tapa tehostaa on tehdä jotain tehottomalta tuntuvaa".

Totesin lopulta, että en voi toimia näin ristiriidassa siihen nähden, kuinka neuvoisin ketä tahansa muuta. Päätin jättää viikonlopputyöt sikseen. Kuinka oikeassa olinkaan.

Etäisyyden ottaminen luo rauhaa

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, oli nimittäin täysin odotusten mukaista. Työt pyörivät mielessä, mutta keskittyminen muuhun (rempassa auttaminen, lukeminen, ulkoilu, telkkarin katsominen (Aikuisten toinen tuottari oli ihana!)) auttoi luomaan hieman etäisyyttä työtilanteeseen. Etäisyyden saaminen antoi perspektiiviä ja rauhaa omaan olemiseen.

Kun maanantaina palasin töihin, oli mielessä hautoutunut myös suunnitelma, jolla tilanteen saisi otettua haltuun. Hioimme suunnitelmaa hanketiimin kanssa ja laitoimme tapahtumaan. Muutaman päivän sisään hallinnan tunne lisääntyi ehkä 500% ja pinta alkoi hahmottua tyrskyjen seassa.

Älä tee enemmän, tee fiksummin

Juuri uransa lopettamisesta ilmoittanut viisinkertainen Crossfit games -voittaja aka maailman kova kuntoisin mies Mat Fraser on todennut: "It's not necessarily doing harder workouts. It's about doing everything to allow your body to go harder on every workout." 

"It's not necessarily doing harder workouts. It's about doing everything to allow your body to go harder on every workout.

Sama ajatus toisin sanoin: "work smarter, not harder" – työskentele fiksummin, älä enemmän. Vaikka joskus on paikallaan työskennellä tavoitteidensa eteen kovasti, pitää järki pitää mukana. Kyse on siitä, miten saada mahdollistettua se, että kun työtä tekee, sitä on mahdollista tehdä fiksusti ja keskittyen. Fiksun työskentelyn mahdollistaa riittävä palautuminen ja itsestä huolehtiminen.

Siinä, missä hetkellinen intensiteetin lisääminen on ihan ok, ei se pitkäkestoisena strategiana toimi. Jos tiedostaa jo valmiiksi käyvänsä niin ylikierroksilla, että pää alkaa hajoamaan, ei puristaminen kovemmin ole oikea tapa ratkaista tilannetta. Tahdin hellittäminen on.  

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.