Syy, miksi mindfulness on palannut elämääni uudelleen ja uudelleen
Tilanne on onneksi rauhoittunut sitten kuukauden takaisen, mutta se on vaatinut hieman vaivaa. En voi sanoa, että olisin mikään zen-mestari, mutta vuosien ja kaikennäköisten haastavien elämäntilanteiden varrella on tullut harjoiteltuja erilaisia keinoja palautua. Haluaisinkin puhua siitä, miten rauhoittaa mieltä, joka on jäänyt pyörimään ylikierroksilla.
Irti mindfulness-stigmasta
Keinoja on monia, mutta ihan ensimmäiseksi tekee mieli kirjoittaa mindfulnessista eli tietoisuustaitoharjoittelusta. Menetelmästä, josta päädyn usein keskustelemaan asiakkaitteni kanssa ja joka on tullut minulle myös henkilökohtaisella tasolla hyvin tutuksi.
Se vain tuntuu kumman vaikealta. Luulen, että jonkinlainen kiusallisuus mindfulnessia kohtaan johtuu siitä valtavasta buumista, jonka mindfulness- eli tietoisuustaitoharjoittelu sai aikaan joitain vuosia sitten (oikeasti tästä on varmaan jo vuosikymmen, mutta aika menee hirveän nopeasti. Esim. Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian ensimmäinen osa ilmestyi 19 vuotta sitten...).
Oli milloin oli, mutta muistatteko ajan, jolloin mindfulnessista tuntui ilmestyvän yhtäkkiä jatkuvalla syötöllä lehtijuttuja, kymmeniä kirjoja ja se oli muutenkin juttu mitä kuului harrastaa. Inhoan tyrkyttämistä, joten reagoin hypeen samalla tavalla kuin yleensäkin: kartoin kahta kauempaa, kunnes lopulta kohu oli laantunut siedettävälle tasolle ja olin valmis antamaan mindfulnessille mahdollisuuden. (Välikevennyksenä mainittakoon, että sama kaava on toistunut kohdallani ainakin Elena Ferranten Napoli-kirjasarjan ja terveyssandaalimuodin kanssa.)
Niin kuin aina, jouduin mindfulnessinkin kohdalla toteamaan, että oli syy sille, että siitä oli kohistu... Mindfulness on ihan lyömätön menetelmä maailmanajassa, jossa koko ajan pitäisi tehdä jotain.
Lyhyt johdatus mindfulnessiin
Mindfulnessista ei ole voinut välttyä kuulemasta, mutta mistä oikein on kyse ja mitä hyötyä sillä sanotaan olevan?
Niin kuin viisas kollegani totesi: "tietoa löytyy googlaamalla", joten lainaan tässä Mielenterveystalon omahoito-ohjelmaa TYYNI - hyväksyvä, läsnäoleva mieli:
"Hyväksyvä tietoinen läsnäolo on tietoisuutta, joka saavutetaan kiinnittämällä nykyhetkessä tieten tahtoen ja arvostelematta huomioita asioihin sellaisena kuin ne ovat." Williams, Teasdale, Segal ja Kabat-Zinn
Sivuston intro jatkuu: "Tietoisuustaitojen avulla voit oppia kohtaamaan arjen haasteet tyynesti ja rauhallisesti sekä suhtautumaan itseesi ja ympäristöösi lempeämmin ja sallivammin. Harjoittelun myötä löydät uuden suhtatumistavan ajatuksiin, tunteisiin ja kehon tuntemuksiin, jolloin ajatukset ja tunteet eivät vie mukanaan. Harjoitusten kautta opit mm. hyväksyvää tietoista läsnäoloa tässä hetkessä, olemista tekemisen sijaan, irti päästämistä, keskittymistä ja itsestä huolen pitämistä."
Kuulostaako tavoittelemisen arvoiselta? No niinpä.
Säännöllisen mindfulness-harjoittelun tiedetään tuottavan vaikutuksia, jotka ovat havaittavissa jopa aivojen kuvantamistutkimuksissa.
Vaikka jonkun mielestä tietoisen läsnäolon harjoittelu voi kuulostaa höpöhöpöltä, säännöllisen mindfulness-harjoittelun tiedetään tuottavan vaikutuksia, jotka ovat havaittavissa jopa aivojen kuvantamistutkimuksissa. Kyllä se meihin vaikuttaa, vaikka tulokset ovat huonosti määrällisesti mitattavissa. Vaikutuksia saa, kunhan jaksaa harjoitella. Ja miksipä ei jaksaisi, kun kyse on kuitenkin paikallaan olemisesta?! Hmmm, itseasiassa not so easy – huomion sisäänpäin kääntäminen on niin ristiriidassa kaikkien sen ärsyketulvan kanssa, joka ympärillämme on. Sen olen itsekin joutunut huomaamaan...
Tahmea alkuni mindfulnessin kanssa
Mindfulness päätyi lopulta elämääni psykologian opintojen alussa, kun tutustuin hyväksymis- ja omistautumisterapiaan, jossa mindfulness on yksi kuudesta keskeisestä prosessista. Koska mindfulness perustuu kokemuksellisuuteen, oli se tärkeä ottaa ainakin kokeiluun, jotta tietää, mistä puhuu. Testailin mindfulnessia, ja totesin sen vaikeaksi. Ajatuksia pyöri mielessä jatkuvasti eikä niistä irtaantuminen tuntunut onnistuvan. Vaikka olin ennen luullut, että mindfulnessissa oli kyse "rentoutumisharjoituksesta", jouduinkin huomaamaan, että harjoittelu saattoikin nostaa pintaan sisäistä levottomuutta ja tuntua jopa epämiellyttävältä. Harjoittelu jäi satunnaisiksi kokeiluiksi.
Testailin mindfulnessia, ja totesin sen vaikeaksi. Ajatuksia pyöri mielessä jatkuvasti eikä niistä irtaantuminen tuntunut onnistuvan.
Mindfulness palasi elämääni Matin mukana joitain vuosia myöhemmin. Headspace-meditaatiosovellus oli Matilla kovassa käytössä, ja niin oli helppo liittyä rutiiniin ja ottaa harjoittelu itselläkin säännölliseen käyttöön.
Mitä huomasin? Että mindfulness-harjoittelu on edelleen vaikeaa. Mitä kiireisempi päivä, sitä enemmän palautumiselle on tarvetta. Toisaalta, sitä enemmän ajatukset hyrräävät mielessä ja voi tuntua turhauttavalta, että ajatus karkaa koko ajan. Tajusin myös, että se onkin osa pointtia: että tulee tietoiseksi siitä, mitä itsessä tapahtuu, vaikka siitä, mitä tapahtuu, ei lähtökohtaisesti pitäisikään. Ja lopulta oppii myös hyväksymään ne epämieluisat tunteet, kuuntelemaan, mitä sanottavaa niillä voisi olla.
Miksi tarvitsee ohjelman, jotta voin harjoitella läsnäoloa?
Mindfulness tarkoittaa yksinkertaistettuna läsnäoloa tässä hetkessä. Parhaimmillaanhan mindfulness on osa tavallista arkea, jossa silloin tällöin – riittävästi pysähtyy kuulostelemaan itseä ja ympäristöä. Parhaimmillaan tietoista läsnäoloa voi olla hetki, kun lämpimänä kesäpäivänä istuu rannalla ja katsoo järven kimmallusta, ilman että mieli on kiinni minkään asian ajattelussa. Olo on vapaa ja läsnä oleva, ei ole kiire mihinkään. Esimerkiksi kesälomalla tuo olotila voi olla melko helppokin tavoittaa, eikä siihen silloin mitään ääninauhaa tarvitse.
Parhaimmillaan tietoista läsnäoloa voi olla hetki, kun lämpimänä kesäpäivänä istuu rannalla ja katsoo järven kimmallusta
Eri tilanne on marraskuussa, vuoden kiireisimpänä ja pimeimpänä aika, kun työ on imaissut mukaansa ja kuormitus tahmeuttaa aivot. Edelleen voi ottaa pieniä hetkiä tuijotellen satunnaisia auringonsäteitä tai hengittelemällä metsässä kosteaa syysilmaa, mutta kiireen keskellä läsnä olevaan tilaan voi kuitenkin olla vaikea päästä. Sen takia tyynen, hyväksyvän olotilan eteen pitää nähdä enemmän vaivaa ja sille raivata tilaa. Etenkin noina hetkinä tietoisuustaitoharjoittelu on helpompi rutinoida arkeen sovelluksen avulla.
Mindfulness-sovellus on paikallaan myös silloin, kun vasta tutustuu siihen, mistä tietoisuustaitoharjoittelussa on kyse. On vaikea selittää, mitä hyväksyvä suhtautuminen ajatuksiin tarkoittaa, se on koettava.
Mitä enemmän treeniä, sitä parempi kunto (tässä tapauksessa)
Mindfulnessia verrataan monesti mielen kuntosalitreeniin, mikä onkin erinomainen vertaus. Kehittyminen vaatii säännöllistä, määrätietoista harjoittelua. Jos salilla käy kerran kuukaudessa, ei voi kuvitella, että jaksaisi nostaa kovin kummoisia painoja. Mitä enemmän treeniä on alla, sitä paremmin pystyy vastaamaan myös haasteisiin.
Tyypillistä kuitenkin on (itselleni ja kokemukseni mukaan kaikille muillekin), että mindfulness poimitaan menetelmäkopasta vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo todella stressaava ja mieli levoton. Perusta ei ole kehittynyt, eikä siis ihme, jos siihen sisälle pääseminen tuntuu vaikealta.
Kyllä, siitä on hyötyä
Jos mindfulnessia jaksaa harjoitella, voin luvata siitä olevan hyötyä. Se ei muuta tilannetta, mutta sen avulla voi luoda tilaa tarkastella sitä tarvittavan etäisyyden päästä. Irtaannuttaa ajatusten limbosta ja saada näkemään kokonaisuus kirkkaammin. Laittaa asiat mittasuhteisiin.
Mindfulness ei muuta tilannetta, jossa on, mutta sen avulla voi luoda tilaa tarkastella sitä tarvittavan etäisyyden päästä.
Se auttaa tuomaan näkökulmaa ja tarkastelemaan vaihtoehtoja (vaikka ensi alkuun tuntuisi, että mitään vaihtoehtoja ei ole). Sen sijaan, että yrittäisi pinnistellä pitääkseen kiinni, voikin säästää voimia ja hellittää otetta. Ja joskus tämän seurauksena voikin huomata, että eihän tässä ole mitään hätää. Ehkä omat asiat eivät ole niin isoja, kuin miltä ne juuri nyt vaikuttavat.
Sama pätee omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintamalleihin. Ei niistä mindfulness-harjoittelun avulla eroon pääse, mutta niihin on helpompi suhtautua. Voimme oppia niistä sen sijaan, että sokeasti toimisimme niiden ohjaamalla tavalla.
Aikamoisia supervoimia nykymaailmassa.
Mulla on ollut nyt noin kuukauden ajan päivittäinen mindfulness-hetki illalla ennen nukkumaan menoa. Stressinhallinnan kannalta ei ehkä paras hetki mindfulnessille, mutta enpä muista, milloin olisin nukkunut näin hyvin...
Kuvat otti taitava valokuvaajasiskoni Satu Oslossa muutama vuosi sitten päivänä, jolloin hetkessä oleminen tuntui helpolta.