Kirjoitin aiemmin siitä, miten muutos on aina stressitekijä. Tuolloin käsittelin asiaa elintapamuutoksen osalta, mutta sama pätee kaikenlaisiin elämän muutoksiin. Olen saanut huomata asian tänä syksynä myös omakohtaisesti. Olen nimittäin muutosten äärellä töissä.

Pieni muutos päälle päin, iso murroskohta henkisesti

Käytännössä muutos tarkoittaa sitä, että siirryn organisaatiomme sisällä uuden asiakastiimin pariin. Vaikka muutos kuulostaa ulkoisesti pieneltä, käytännössä se pitää sisällään paljon lisääntyneitä odotuksia, vastuuta ja uuden opettelua. Mikään tästä ei tule yllätyksenä minulle. Tiesin uuden tehtäväni haastavuuden ja se olikin osa syy sille, että tehtävän otin vastaan sen tarjoutuessa. Eli ihan itseään voi syyttää (vai kiittää?) tehtävän vastaanottamisesta, mutta en malttanut itselleni mitään: uuden oppiminen kiinnostaa aina... Toisin kuin monissa muutostilanteissa, olin siis saanut vaikuttaa asiaan ja henkisesti valmistautua muuttuvaan tilanteeseen, mikä lisää hallinnan tunnetta ja keinoja säädellä tilanteeseen liittyvää stressiä. Onneksi näin, koska en edes halua tietää, miten tiloissa olisin muuten... Stressiä on nimittäin liittynyt tehtävän aloitukseen ihan riittävästi.

Uudessa tehtävässäni on kyse vaativasta työterveyspsykologin tehtävästä ja asiakkainani on organisaatioita, joilla on a) varaa vaatia hyvää palvelua, b) tapa ilmoittaa suoraan asiasta, jos palvelun laatu ei tyydytä. Monelle yksityisellä puolella toimivalle varmasti business as usual, mutta itselläni tässä on selkeä muutos edelliseen. Itsekin olen ollut lähinnä fiiliksissä uudesta haasteesta ja siitä, että minua ylipäätään pyydettiin siihen. Jonkinmoinen reality check tapahtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun asiakasorganisaatioista alkoi virrata pyyntöjä huomattavasti nopeammin ja kovemmalla paineella, kun olin osannut odottaa.

Ajatusprosessi harkintavaiheessa:

• lisää työyhteisötyötä – jee! ne on aina mielenkiintoisia
• haastavia asiakastilanteita – onpa kivaa, että pääsee oppimaan uutta
• paljon työskentelyä johtoportaan kanssa – ihmisiähän hekin ovat, hienoa, että pääsee tukemaan juuri niitä henkilöitä, joiden vaikutukset valuvat alaspäin

Ajatusprosessi, kun organisaatioista alkoi virrata pyyntöjä:

• lisää työyhteisötyötä – edelleen jee, mutta mihin nämä kaikki sopivat; kalenteri räjähtää, voi paska
• haastavia asiakastilanteita – mitä mä oikein kuvittelin itsestäni, osaanko mä oikeasti tällaista? apuaa
• paljon työskentelyä organisaation johtoportaan kanssa – siis mitä mä oikein tiedän johtajuudesta, en mä ole mikään johtaja, mitä helvettiä, mitä mä nyt niille sanon, ei tästä tule mitään, pitää varmaan alkaa äkkiä opiskelemaan, milloin alkaa seuraava Metanoian kurssi, miksi mä irtisanoin Nextoryn, kun pitää nyt ainakin hyödyntää kaikki vapaa-aika kuunnellen johtajuusoppaita

Toisin sanoen: rauhallinen itseluottamukseni otti aika nopeasti käänteen 180º toiseen suuntaan, kun minulle alkoi valjeta, että tämä on tosiaan tehtäväni nyt. Viime viikko menikin enemmän tai vähemmän stressikierroksilla pyöriessä. Muistatteko, kun viime viikolla kirjoitin, että ensimmäinen askel kiireisen ja stressaantuneen olotilan purkamiseen on tunnistaa tilanne? Noooo, ei ihan aina toimi hetkessä. Olisi hienoa sanoa, että osaan aina heti toimia niin, kuin tiedän parhaaksi. 

Todellisuudessa itsensä rauhoittamista edeltää yleensä vaihe, jossa stressi imaisee mukaansa. 

Todellisuudessa itsensä rauhoittamista edeltää yleensä vaihe, jossa stressi imaisee hetkeksi mukaansa, otan hulluna paineita, unohdan kuunnella omia rajojani ja sitten olenkin ihan lirissä yrittäessäni lunastaa kaikki tekemäni lupaukset.  

Hyvä juttu tässä kaikessa on se, että vuosien varrella stressihökkyrävaiheeni on lyhentynyt ja lyhentynyt, minkä seurauksena en saa tuotettua sillä enää kovinkaan paljon tuhoa itselleni. Tällä kertaa vaihe kesti noin viikon. Sen jälkeen totesin itselleni, että nyt saa riittää, tämä on naurettavaa ja aloitin stressin katkaisun. Katkaisuhoitoni piti sisällään koti-illan, meditointia, vauvaterapiaa ja ajan viettämistä ystävän kanssa. Vauvaterapialla en tässä yhteydessä tarkoita vauvan kehitysvaiheiden tukemista, vaan sitä, että vietin puoli päivää ystäväni Jannin luona tämän nelikuista vauvaa tuijotellen tai sylissä pitäen. Todella tehokasta stressinlievitystä, ainakin tämän kyseessä olevan pikku kikattelijan tapauksessa.

Katkaisuhoitoni piti sisällään koti-illan, meditointia, vauvaterapiaa ja ajan viettämistä ystävän kanssa.

Nyt fiilis tulevien työkuvioiden suhteen on varovaisen toiveikas. Tiedostan, että tehtävä tulee olemaan vaativa. Kuitenkin muistan jälleen, että osaan lopulta aika paljon. Työyhteisöjen ja johtajuuteen liittyvät tilanteet ovat kompleksisia, mutta monesti niissä palataan lopulta perusasioiden äärelle. Joten ei mitään hätää, sen minä hallitsen: kuuntelun, asioiden jäsentelyn ja yksinkertaistamisen. 

Muistan myös, että kaikkea ei tarvitsekaan vielä osata. Sellaisen, mitä en vielä hallitse, varmasti oppii tekemällä. Tai jos en, niin yritän muistaa, että eniten oppii epäonnistumisista. Oppiahan minä halusin... Lisäksi kokenut ja viisas kollegani on lupautunut mentorikseni, ja pystyy aivan varmasti palauttamaan minua maanpinnalle, jos omat itseeni kohdistuvat odotukseni lähtevät keulimaan. Onneksi on olemassa kollegat, läheiset ja mindfulness... Jos en pääsisi purkamaan ajatuksiani ääneen tai pysähtymään rauhassa niitä tutkailemaan, olisin tiukoissa tilanteissa varmaan aivan lamaantunut kaikista itselleni asettamista odotuksista. Kun asioita pääsee keskustelujen tai tietoisen läsnäolon kautta tarkastelemaan pienen etäisyyden päästä, suhde kokemukseen muuttuu ja se tulee hallittavammaksi. Siihenhän työnikin pitkälti perustuu... Siistiä välillä huomata itse, miten voimallinen vaikutus sillä voi olla. Tilanteet ovat kompleksisia, mutta monesti niissä palataan lopulta perusasioiden äärelle.

Tällaisin ajatuksin kohti uutta. Tiedossa armollisuuden harjoittelua, työn tiukkaa rajaamista ja palautumiseen panostamista. Katsotaan, miten blogi pysyy tässä kaikessa mukana. Voi olla, että jossain vaiheessa siirryn vähän harvajaksoisempaan julkaisutahtiin, mutta just nyt kirjoittaminen tuntuu ihan hyvältä tavalta pitää asiat järjestyksessä pään sisällä.

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.