On olemassa tarina, jota käytetään tunnetaidoista puhuttaessa. En muista, missä olen tarinan alunperin kuullut, mutta ilmeisesti tarina on alunperin Christopher K. Germerin kirjasta Myötätunnon tie (Basam Books 2010). Tarina kuuluu näin:

Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: "Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi 'sutta'."

Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego."

Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko."

Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:

"Kumpi susi voittaa?"

Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:

"Se, jota ruokit."

Kaikki tunteet ovat hyviä tunteita

Tarina on kuvaava. Haluan kuitenkin oikaista yhtä minua häiritsevää kohtaa: "pahat tunteet". Ei ole olemassa pahoja tunteita. Kaikki tunteet ovat hyviä tunteita, koska ne kertovat meille jotain itsestämme suhteessa tilanteeseen, jossa elämme. Osa tunteista tuntuu epämiellyttäviltä, mutta se ei tee tunteista pahoja. Myönteisten, miellyttävien tunteiden vahvistaminen ei siis tarkoita epämiellyttävien tunteiden kieltämistä.

Myönteisten, miellyttävien tunteiden vahvistaminen ei tarkoita epämiellyttävien tunteiden kieltämistä.

Kuitenkin erityisesti tilanteissa, jossa kielteiset tulkinnat ovat pinnalla tai epämiellyttäviä tunteita paljon, on hyvä viedä tietoisesti huomio siihen, mikä on hyvin. Mistä olen elämässäni kiitollinen? Mikä tuo minulle iloa, rauhaa, toivoa? Se tunne kasvaa, mitä ruokimme. Aina mieli ei ole valoisa tai tyyni, mutta on tapoja, joilla tätä saa edistettyä tilanteessa kuin tilanteessa. En puhu tällä kertaa meditaatiosta, vaan kiitollisuuspäiväkirjasta.

Kiitollisuuspäiväkirja: miksi ja miten?

Olen itse pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa on-off muutaman viime vuoden ajan. Se on luonut valoa harmaan arjen keskelle ja auttanut käsittelemään vaikeampia tilanteita. Väitän esimerkiksi, että kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen oli keskeistä selviämiseni kannalta, kun rakas isäni kuoli muutama vuosi sitten yllättäen sairaskohtaukseen.

Kiitollisuuspäiväkirja on menetelmänä yksinkertainen: riittää, että on paperia ja kynä, jolla kirjoittaa päivän päätteeksi vähintään yksi asia, josta on ollut kuluneen päivän aikana kiitollinen. Mitä kouriintuntuvammin asiaa kuvailee, sitä parempi.

Itse tykkään käyttää sovellusta, joka on aina puhelimessa helposti saatavilla ja pitää muistiinpanot järjestyksessä. Sovelluksissa on mistä valita (esim. Presently, Bliss, Gratitude...), mutta itse käytän 5 minute journal -nimistä sovellusta.  5 minute journal on saatavilla myös kirjaversiona.

Viisi minuuttia päivässä suuntaa ajatuksia loppupäivän ajaksi

5 minute journalia täytetään kolmessa osassa. Aamulla sovellus pyytää täyttämään kohdat

1. I am grateful for... ("Olen kiitollinen...")

2. What will I do to make today great?  ("Mitä teen tänään, jotta päivästä tulisi hieno?") ja

3. Daily affirmations. I am... ("Päivän vahvistus. Olen...")

Kolmannen kohdan "affirmation" on hankala suomennettava. Karkeasti se tarkoittaa positiivista vahvistusta, jolla kannustaa itseään arvojensa mukaiseen suuntaan.

Kohdan täyttäminen myös tuntuu kaikista vaikeimmalta. Varsinkin alussa tuntui jotenkin omahyväiseltä väittää jotain itsestään, vaikka ne olisivatkin vain itselleni luettavaksi. Tämä video ilahduttaa joka kerta. Vielä on matkaa, ennen kuin olen samalla tasolla, mutta pyrkimys on kova.

Illalla äppiin täytetään "3 amazing things that happened today..." ("3 upeaa asiaa, jotka tapahtuivat tänään") ja "How could I have made today even better?" ("Kuinka olisin voinut tehdä päivästä vieläkin paremman?").

Oleellista on siis kääntää huomio paitsi siihen, mikä on jo hyvin, myös siihen, miten hyvää voisi omalla toiminnallaan vahvistaa ja lisätä.

Kolmas elementti on päivän kuva.

Keino, jolla boostata hyvää mieltä myös jälkikäteen

Yksi lempiominaisuuksistani sovelluksessa on sen visuaalisuus: sovellukseen tallennetaan joka päivälle päivän kuva. Jälkikäteenkin kuvia voi selata ja käydä läpi parhaita paloja kuluneilta päiviltä.

Kuvan ottaminen myös suuntaa huomiota arjessa. Kun tietää, että jostakin päivän hetkestä on tarkoitus lisätä sovellukseen kuva, tulee tilanteitakin katsottua vähän erilaisilla silmillä. Ei sillä lailla, että mitenhän saisin stailattua tästä kuvasta mahdollisimman kauniin, jotta se näyttäisi hyvältä instagrammissa (ja onkahan tämä nyt sellainen hetki mitä kannattaa jakaa, mitähän muut ajattelevat...), vaan voi aidosti kääntää huomion sisäänpäin ja pohtia, mikä olisi sellainen hetki, josta haluaisi räpsyn muistoksi. Monia hetkiä muistaa juuri sen ansiosta; että on ottanut sen räpsyn ja hetki jää siten elämään mielessä.

Ei ole aina helppoa muistaa, miten hyvin asiat ovat omassa elämässä. Esimerkiksi Instagrammia selaillessa muiden elämä vaikuttaa usein niin täydelliseltä, että on helppoa unohtaa, miten hyvin asiat ovat omassa elämässä.

Juuri niissä hetkissä on hienoa, että saa vahvistuksen myös visuaalisesti siitä, että kylläpä on ollut ihania hetkiä ja kylläpä elämässäni on ihania ihmisiä. Voi olla kiitollinen omasta elämästään ja kiitollinen myös siitä, kun muilla ihmisillä menee hyvin.

Kuvat ovat screenshotteja tekemistäni kiitollisuuspäiväkirjamerkinnöistä. Voi miten kovasti mieli tekisikään muokkailla kirjauksia (etten antaisi itsestäni "vääränlaista kuvaa"). En kuitenkaan tehnyt niin. Kirjaamani asiat tekivät kaikesta triviaalisuudesta huolimatta minut tuolloin iloiseksi ja se on juuri se pointti. Ei, miten yleviä asiat ovat, vaan miltä ne itsestä sillä hetkellä tuntuvat. 

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.
Halutessasi voit myös jättää palautteen nimettömänä jättämällä nimi- ja sähköpostikentät tyhjiksi. 

Uusimmat kirjoitukset