Äitini on kärsinyt elämänsä unettomuudesta – vaivasta, josta kärsii noin 12% suomalaisista aikuisista. Naiset useammin kuin miehet.

Äiti lupautui haastateltavakseni kokemuksistaan. Ensimmäinen osa käsitteli sitä, miltä unettomuus tuntuu ja miten se vaikuttaa elämään. Tämä toinen osa unettomuuden hoitoa ja keinoja tulla unettomuuden kanssa toimeen.  Ensimmäisessä osassa on tarkempi esittely äidistäni, mutta lyhyesti mainittakoon, että hän on nykyisin eläkkeellä oleva savolaisnainen: iloinen, uuttera ja puhua pulputtava.

Unettomuudesta tulee helposti kierre. Unettomuuden myötä jo nukkumaan käyminen voi alkaa jännittää ja aktivoida elimistöä. Tunnistitko tällaista ja jos kyllä, niin löysitkö keinoja tilanteen katkaisemiseksi?

Tuo unettomuuden kierre pitää kyllä paikkansa. Vaikka rutiineista kiinni pitäminen toisaalta rauhoittaa, niin siihen normaaliin tapaan saattaa liittyä myös alitajuinen tieto, että nytkään en nuku. Tällöin ongelma on jo illalla olemassa. Ehkä kaikkein paras keino on ympäristön vaihdos. Joskus riitti, että petasin jo illalla vuoteeni eri huoneeseen kuin tavallisesti tai viimeistään yöllä herättyäni muutin sinne. Tietysti loma-aikoina mökillä tai melkein missä tahansa muualla kuin kotona nukuin paremmin. Hullua, ettei siihen vaikuttaneet ympäristön hälyäänetkään, kunhan sain pääni sisäisen melskeen hiljenemään.

Paheniko unettomuus jossain vaiheessa? Milloin unettomuus oli pahimmillaan? Miten se lähti purkautumaan siitä?

Pahimmillaan unettomuus oli viimeisinä työvuosinani. Tuntui, että muutoksia tuli, vaatimukset kasvoivat ja oma riittämättömyyden tunne lisääntyi. Olin myös vielä vanhoilla päivilläni aloittanut tavoitteellisen opiskelun, jonka halusin kunnianhimoisesti viedä loppuun, vaikka olin jo muutenkin varsin kuormitettu.

Miten pyrit ratkaisemaan tilannetta tai tulemaan toimeen sen kanssa?

Todistelin itselleni, että tarvitsen vähän unta ja pitkään nukkuminen on vain ajan tuhlausta. Aloin tehdä aamuöisin käsitöitä tai leivoin sämpylöitä ja pullaa, joita vein työpaikalle aamukahville. Päätin, että tilanne on ongelma, vain jos siitä tehdään sellainen.

Millaisia apukeinoja kokeilit? Mikä toimi, mikä ei?

Luen edelleenkin kaikkia unettomuuden hoidon ohjeita ja minusta tuntuu, että suurimmaksi osaksi niitä laativat ihmiset, joilla ei itsellään ole tätä vaivaa. Olen kokeillut monenlaisia hengitysharjoituksia, ajatusleikkejä ja itsesuggestiota. Kerrankin luin uuden hyvän ohjeen, jota innostuin seuraavana yönä kokeilemaan: ala laskea lukuja kolmestasadasta alaspäin, niin että luku pienenee aina kolmella. Pääsin lukuun kaksisataakaksikymmentäkaksi. Siinä kohtaa ajatukseni kirkastuivat - onko kaksisataakaksikymmentäkaksi oikeasti kolmella jaollinen? Aloin miettiä lukujen jaollisuussääntöjä, jotka eivät tietenkään tulleet mieleen. Nousin ylös, avasin netin ja etsin löytämäni. Sen yön unet menivät kyllä siinä, mutta tulipahan tehtyä aika tehokas aivovoimisteluharjoitus.

Tokihan kaikenlainen fyysinen ja henkinen rentoutuminen ovat ne keskeiset tekijät unen saamisessa, mutta niiden saavuttaminen, se on vaikeaa.

Töissä ollessa, jos olin tekemässä valvomisen maailmanennätystä, jouduin ajoittain käyttämään työterveyslääkärin määräämänä nukahtamislääkkeitä, mutta pyrin viimeiseen asti välttämään niitä. Pelkäsin joutuvani lääkekierteeseen. Laskin purkista valkoiset pillerit, että sain ne riittämään lomaan asti, puolitin ja lopulta laitoin jopa neljään osaan. Nykyisin en käytä edes melatoniinia, koska sen vaikutus on minulle aivan olematon.

Tokihan kaikenlainen fyysinen ja henkinen rentoutuminen ovat ne keskeiset tekijät unen saamisessa, mutta niiden saavuttaminen, se on vaikeaa. Ehkä paras tapa, jonka olen nyt viime aikoina löytänyt, on kuunnella erilaisia, ei liian stimuloivia podcasteja tai radiodraamoja ja varsinkin politiikkaradiota. Yritän löytää sellaisia, jotka loppuvat tietyn ajan kuluttua, etten taas herää rem-unen jälkeen siihen polotukseen tai johonkin äänekkääseen tunnariin.

Keskeistä on pitää kiinni rytmistä ja rutiineista. 

Keskeistä on pitää kiinni rytmistä ja rutiineista. Päiväunia nukun vain, jos suorastaan kaadun sänkyyn, silloin ne yleensä rauhoittavat sen seuraavan yön.

Sanoit, että tuntuu kuin ohjeet unettomuudesta olisivat hyvin nukkuvien ihmisten laatimia. Mitä tarkoitat tällä ja millaisia ohjeita olisit kaivannut?

Tähän on hirveän vaikea vastata. Yleiset ohjeet ovat varmaan hyviä ja antavat jotain suuntia mistä valita, mutta jokaisen on varmaan itse löydettävä se oma tapansa, joka auttaa. Luulen, että ongelman taustat ovat niin yksilöllisiä, että ratkaisut ovat sitä myös. Huonounisuus on luultavasti laajempi ongelma, mitä tiedetään ja tunnustetaan. Työterveyshuollossa pitäisi osata ottaa asia puheeksi ja apua saattaisi olla esimerkiksi työaikajärjestelyistä, jos sellainen olisi mahdollista.

Millaisia neuvoja antaisit itsellesi nyt, jos pääsisit keskustelemaan itsesi kanssa vuosi unettomuuden alkamisen jälkeen?

Tätä keskustelua olen käynyt vuosikymmeniä, enkä ole juuri viisaammaksi tullut. Olen hyväksynyt huonounisuuden minulle kuuluvana ominaisuutena, jonka kanssa on elettävä ja yritettävä vaan luovia parhaansa mukaan kulloisessakin elämäntilanteessa. Oikeastaan ainoa huolettava asia tässä nykyisin on se, että liian vähäinen nukkuminen on ilmeinen riskitekijä muistisairauksien puhkeamisessa. Minulle ei ole tullut paino-ongelmia, joka johtuu kai sen verran kovasta itsekurista, että ruokavalioni on hyvinkin terveellinen enkä harrasta yösyömistä vaikka valvonkin.

Tutkittiinko tai hoidettiinko unettomuutta? Millaisilta tahoilta ja millaista apua sait? Minkä koit hyödylliseksi?

Luultavasti liian vähästä nukkumisesta johtui, että yhdessä vaiheessa poltin itseni totaalisesti loppuun. Sain diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta ja jouduin työuupumuksen vuoksi sairauslomalle, myös opiskeluun tuli tauko. Tällöin sain lääkkeiden lisäksi myös lähetteen psykologille. Hänen kanssaan minun kemiani eivät oikein kohdanneet, enkä pystynyt purkamaan kaikkia syvimpiä tuntojani. Kävin vain pari kertaa, kun hän jo totesi, että tästä ei nyt taida olla enempää apua. 

Paras keino oli ehkä kirjoittaminen. 

Paras keino oli ehkä kirjoittaminen. Siinä pystyin analysoimaan ja jäsentelemään elämäntilannettani ja olemaan itselleni terapeuttina. Tukena oli myös ymmärtäväinen puoliso, mutta aika pitkään tunsin olevani varsin kaltevalla pinnalla ja pelkäsin putoavani takaisin samaan kuiluun. Selvisin kuitenkin pahimmasta ja voin jättää lääkkeet pois noin puolen vuoden kuluttua. Unettomuusongelma ei tosin kokonaan poistunut, mutta pärjäsin ja pärjään edelleen sen kanssa.

Puhuitko unettomuudesta perheen ulkopuolella? Miten asiaan suhtauduttiin?

Unettomuus on varsin vaikea keskustelunaihe. Jonkun läheisimmän työkaverin kanssa siitä saattoi puhua, mutta ei yhteisessä kahvi- tai ruokapöydässä. Siinä joutuu ikään kuin tunnustamaan heikkoutensa. Kun minulle sattui kerran työpaikalla tapaturma ja polvilumpio halkesi, niin siitä väännettiin vitsiä pitkään jälkeenkin päin tyyliin, "älä juokse kompastut sähköjohtoon", mutta pään sisäiset ongelmat ovat jotenkin häpeällisiä käsiteltäviksi.

Lopuksi

Kiitos tuhannesti rakkaalle äidilleni, joka suostui haastateltavaksi ja kertoi niin avoimesti omista, vaikeistakin kokemuksistaan. Vaikka äidin unettomuus jatkui hankalana varsinkin läpi työvuosien, monet saavat unettomuuteen apua. 

Jos kärsit unettomuudesta, suosittelen ottamaan yhteyttä omaan työterveyshuoltoon ja kysymään mahdollisuutta keskustella asiasta esim. työterveyspsykologin tai työterveyshoitajan kanssa. Myös Mielenterveystalon unettomuuden omahoito tai unettomuuden nettiterapia voivat olla avuksi. 

Jos haluat lukea lisää omakohtaisia kokemuksia unettomuudesta, suosittelen tutustumaan Leeni Peltosen teokseen Valvomo – Kuinka uneton oppi nukkumaan. 

Ota minuun yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.
Halutessasi voit myös jättää palautteen nimettömänä jättämällä nimi- ja sähköpostikentät tyhjiksi.