Perspektiiviä (hää-)stressiin antiikin filosofiasta

15.11.2020

Lukeminen on loistava palautumiskeino, koska se pakottaa olemaan paikallaan, keskittymään yhteen asiaan ja eläytymään muuhun kuin omaan elämäänsä. Yleensä luen fiktiota, johon on helpoin uppoutua, mutta viime aikoina myös tietokirjat ovat kiinnostaneet enemmän. Tai ehkä vaan tielle on sattunut mielenkiintoisia tietokirjoja... 

En millään saa syvennyttyä niin hyvin tai pitkiksi aikoihin tietokirjallisuuteen kuin proosaan, mutta niistä saadut ajatukset jäävät parhaimmillaan elämään pitkäksi aikaa ja auttavat muuttamaan näkökulmaa omaan tilanteeseen.

Näin on käynyt ainakin alla olevan teoksen kanssa.

Samat ongelmat kuin ajanlaskun alussa

Olen viime viikkoina lukenut Juhana Torkin suomentama ja Plutarkhoksen kirjoittamaa Mielen tyyneydestä. Plutarkhos oli antiikin kreikkalainen filosofi, joka eli vajaa kaksituhatta vuotta sitten.

Vanhoja tekstejä lukiessaan on mielenkiintoista huomata, miten samanlaisia ihmismielen haasteet ovat olleet, vaikka maailma ympärillä on muuttunut niin paljon. 

Samalla lailla kuin nytkin, myös antiikin Kreikassa ihmiset ovat murehtineet, olleet kärsimättömiä, kimmastuneet ja etsineet tasapainoa. Ajatus siitä tuntuu lohduttavalta, mutta tuo myös näkökulmaa itse aiheutetun kärsimyksen turhuudelle. On niin luontaista meille ihmisille omilla tulkinnoillamme ja reaktioillamme tuottaa itsellemme kärsimystä, joka ei liioin tuota meille hyvinvointia tai edistä tavoitteitamme. Teos on auttanut pysähtymään perusasioiden äärelle ja ymmärtämään omien asioidensa pienuuden.

"Onnesta he sekoavat, epäonnesta lamaantuvat"

Kerroin aiemmin, miten suurta kuohuntaa niinkin iloinen asia kuin tuleva naimisiinmeno on minussa tuottanut. Viimeaikaisten kokemuksieni takia seuraava kohta kirjassa saikin minut hymähtelemään:

"Ne, joilta puuttuu elämisen taito ja ymmärrys, ovat kuin sairaita, joiden keho ei kestä sen paremmin kuumaa kuin kylmääkään: onnesta he sekoavat, epäonnesta lamaantuvat. Näin kumpikin tilanne hämmentää heitä, tai paremminkin, he ovat kummassakin tapauksessa itse oman hämmennyksensä syy – eikä yhtään vähempää noissa tilanteissa, joita kutsutaan hyviksi."

Tunnistin itsenikin tuosta; itsehän sitä itselleen kärsimystä tuottaa. Ei tapahtuma itsessään, vaan tulkinnat, joita siitä tekee.

Riittämättömyyden tunne ei helpotu ulkoisilla saavutuksilla

Hyvin tunnistan myös sen, että stressiäni tuottaa ja ruokkii riittämättömyyden tunne: pitäisi olla menestyvämpi, kauniimpi, jne.. Pitäisi olla jotain enemmän, jotta voisi olla tyytyväinen. Jää kiinni ajatukseen jostain mitä pitäisi olla, ja unohtaa olevansa hyvä ja riittävä jo nyt.

Tulevissa häissäkin eniten minua on stressannut paineet siitä, millaista pitäisi olla, ei mikään naimisiinmenossa itsessään. Häihin liittyy niin paljon oletuksia, mielipiteitä ja toiveita, että niihin on helppo kadottaa itsensä. Eniten olen ottanut paineita asioista pinnallisimmasta: ulkonäöstäni. En ole aiemmin tajunnutkaan, miten paljon huomiota kiinnittyy morsiamen ulkonäköön. Mitä hänellä on päällään? Onko huntua? Istuuko mekko? Sopiiko meikki? Miltä tukka näyttää? Millainen sormus? Entä kimppu? Näyttääkö hän levänneeltä, onnelliselta ja rakastuneelta? Onko aistittavissa stressaantuneisuutta? Jos ei ollut stressaantunut olo muuten, on ainakin sen jälkeen, kun näitä miettii riittävän pitkään...

Muiden elämästä vain ulkoiset ja monesti huolella valikoidut asiat näkyvät päälle päin, ja vertailu somessa on todella helppoa. Se ruokkii jatkuvasti mielikuvaa, että jos minä vain olisin vähän kauniimpi, parempi ja menestyvämpi, olisin myös onnellisempi ja mieleni rauhoittuisi. Miten helppo siihen ajatukseen onkaan lähteä mukaan.

Välikevennyksenä (vai onkohan se tässä yhteydessä vain traagista?) kerrottakoon, että olin jo varannut ajan hampaiden valkaisuun hääpäivää edeltävälle viikolle, ettei "kahvin kellastamat hampaani pilaisi hääkuviamme". Aika dramaattista, mutta siltä minusta hetken aikaa tuntui ennen kuin tajusin, että ongelma ei ole hampaissa vaan päässä.

Joten varasin kampaaja-ajan.

Vitsi, vitsi.

Onnellisuus näyttää kauniilta

Ystäväni totesi ihanasti, että onnellisuus näyttää aina kauniilta, ihan sama millainen päivä sattuu olemaan ulkonäön suhteen. Miten viisaasti sanottu! Siinäpä se salaisuus taitaa ollakin: siirtää huomionsa pois ulkoisesta ja kohti sitä, mikä oikeasti voisi tehdä onnelliseksi.

Tästäkin Plutakhoras kirjoittaa:

"Kihdistä ei pelasta senaattorin jalkine niin kuin ei ylellinen sormus vapauta kynsitulehduksesta eikä kuninkaan diadeemi auta päänsärkyyn. Mitä hyötyä mielenrauhan ja tyynen elämän tavoittelussa on rikkauksista, maineesta ja vaikutusvallasta, jos ne, joilla sitä on, eivät saa niistä iloa vaan kaipaavat herkeämättä sitä, mikä heiltä puuttuu?"

No niinpä. Aikaisemmin totesin, että some tekee vertailusta niin helppoa ja tarjoaa meille epärealistisen ja kuvan muiden elämästä, että ei ihme, jos siihen tempautuu mukaan. Kyse ei taida kuitenkaan olla vain somemaailman ongelmasta, jos siitä on kirjoitettu jo ajanlaskun alussa...

Jos itsensä muuttaminen tai saavutusten tavoittelu ei tuo onnellisuutta ja rauhaa, niin miten sitten rauhoittaa ylikierroksilla käyvää ja riittämätöntä mieltä? Muuttamalla omaa näkökulmaansa asioihin.

Niin kuin Plutarkhos sanoo:

"Niin kuin kenkä muotoutuu jalan mukaan eikä päinvastoin, niin elämäkin muokkautuu mielenlaadun ja luonteen mukaisesti."

On siis pitänyt todeta, että ei minusta tule täydellistä hääpäivänä eikä minään muunakaan päivänä ja luopua sen tavoittelusta. Keskittää huomio sisäänpäin ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tulee halvemmaksikin kuin se hampaiden valkaisu...

Rauhoita mieli silloin, kun sille ei ole tarvetta

Riittävän etäisyyden ja näkökulman hakeminen asioihin ei ole ihan helppoa, eikä varsinkaan silloin, jos tilanne on niin sanotusti päällä. Plutakhoras sanoo tämänkin paremmin, joten lainataan häntä:

"Ksenofon kehottaa ajattelemaan ja palvomaan jumalia etenkin hyvinä aikoina, niin että puutteen kohdatessa voimme lähestyä heitä rohkeasti, kun heidän suopeutensa ja ystävyytensä ovat meille jo tuttuja. Samaan tapaan järkevät ihmiset omaksuvat tunteenhallinnan tekniikoita jo ennen kuin tunteet tulevat, sillä se mikä on valmisteltu hyvissä ajoin ennakkoon, auttaa tehokkaammin."

Tunteita ei voi kontrolloida, mutta niistä voi tulla tietoiseksi ja niihin voi pyrkiä vaikuttamaan. Yksi erinomainen menetelmä tähän on mindfulness, jota itse harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti ja suosittelen usein asiakkailleni. Suhteeni mindfulnessin kanssa ei ole aina ollut ihan niin lämmin kuin nyt, mutta lisää siitä seuraavalla kerralla... 

Ihanaa alkavaa viikkoa! 

Lämpimin terveisin,

Sini

P.s. Juhana Torkki on suomentanut myös Senecan teoksen Elämän lyhyydestä. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta Torkin esipuhe kirjassa on paras esipuhe, minkä olen koskaan lukenut.

Ota yhteyttä

Millaisia ajatuksia teksti sinussa herätti? Luen kaikki viestit ja vastaan niihin.