Ihania uutisia (jotka eivät näennäisesti liity töihin)
Olen viimeisten viikkojen ajan salaillut kutkuttavaa uutista, joka on ihana viimein päästä sanomaan ääneen.
Tiedättehän Matin, poikaystäväni, jonka syömisistä kirjoitin juuri neliosaisen juttusarjan? Jos ette, niin tässä hän on:
... ja parin kuukauden päästä Matti ei enää ole poikaystäväni, vaan aviomieheni.
Menimme kihloihin syntymäpäivänäni 25.9.. ja aloimme suunnittelemaan häitä saman tien. Pieniä, koronasäädösten mukaisia häitä on tarkoitus juhlia vielä tämän vuoden puolella. Halusimme kertoa perheillemme ja läheisillemme kasvotusten. Koska olemme kotoisin aivan eri päistä Suomea (Matti Pohois-Pohjanmaalta ja minä Etelä-Savosta), otti uutisten kertominen oman aikansa... Onneksi vihdoin syyslomaviikolla pääsimme käymään kyläilyreissuilla ja asiasta voi nyt puhua ääneen. Oli nimittäin vähän vaikea pitää tätä itsellään. Vaikka olen hyvä pitämään muiden salaisuuksia, niin omien kuulumisten hilloaminen tuottaa suuria hankaluuksia...
Hassua, miten sekaisin olen mennyt asiasta...
Suhteemme on niin vakiintunut, ettei sen jatko ole enää pitkään aikaan mietityttänyt, eikä kumpikaan meistä kuvittele tai toivo avioliiton itsessään muuttavan mitään.
Silti olen ihan tiloissa suunnitellut tulevia häitämme ja hääteema on vallannut ajatteluni ihan kokonaan. Ensimmäiset pari viikkoa kosinnan jälkeen olivat "pahimpia": rinnassa tuntui kupliva jännitys ja ajatukset kääntyivät koko ajan tuleviin häihin. Silloin mietin, että a) huhhuh, aika rankat pari kuukautta tulossa, jos käyn koko ajan näin ylikierroksilla, ja b) miten ihmiset jaksaa suunnitella häitä monta vuotta? Ei riittäisi meidän kunto...
...ja se on vaatinut huomattavaa pinnistelyä töissä
Sanoin, ettei uutinen näennäisesti liity töihin, mutta liittyyhän se ihan kaikkeen! Eihän sillä, mitä vapaa-ajallani tapahtuu, ole mitään suoranaista yhteyttä työhöni, mutta silti se vaikuttaa siihen.
Monesti totean myös asiakkailleni vastaanotolla, että vaikka nyt ollaan työterveydessä, ei keskustelua tarvitse rajata pelkästään työasioihin. Siinä, missä työtilanne vaikuttaa vapaa-aikaan, myös vapaa-aika vaikuttaa työhön. Jos henkilökohtaisessa elämässä on paljon kuormitustekijöitä, ei työkuormitusta jaksa entiseen tapaan. Hyvinvoinnissa on aina kyse kuormittumisen ja palautumisen, sinnittelyn ja hellittämisen välisestä tasapainosta. Jos läheinen on kuollut tai parisuhde kriisissä, on selvää, että vapaa-ajan palautuminen jää normaalia vähäisemmäksi. Sama pätee myös elämän iloisiin asioihin. Sen olen toden totta huomannut nyt kihlautumisen ja hääsuunnittelun myötä.
Hyvinvoinnissa on aina kyse kuormittumisen ja palautumisen, sinnittelyn ja hellittämisen välisestä tasapainosta.
Voin kertoa, että vaatii huomattavasti kovempaa pinnistelyä keskittyä töissä monimutkaisen työuupumustilanteen jäsentelyyn, kun pää on täynnä hääpaikkoja, menuvaihtoehtoja ja huntuja. Vuorokauden ympäri on pieni ylikierrostila päällä. Ajatus meinaa jatkuvasti karata siihen, millainen mekko olisikaan sopivin ja miten voisimme varmistaa häidemme toteutumisen koronatilanteesta riippumatta. Mallailet sähköpostien loppuun mahdollista uutta sukunimeä ja pohdit, millainen vaikutus uudella nimellä tai siviilisäädyllä olisi identiteettiin. Rinnan valtaa jatkuvasti kupliva innostus ja ajatus juoksee omia polkujaan.
Iloisetkin asiat voivat kuormittaa
Siinä missä normaalisti vapaa-aikaa kuluisi normaalisti palautumiseen, se kuluukin häistä intoillessa eli on muuttunut elimistön näkökulmasta kuormitustekijäksi. Sympaattinen hermosto on jatkuvasti aktivoituneena ja elimistö jatkuvasti kiihtyneessä tilassa, jonka jalkoihin parasympaattisen hermoston mahdollistama palautuminen jää. Palautuminen jää jatkuvasti miinukselle. Tämä ei tietysti ole kestävää.
Nostan hattua teille, jotka suunnittelette häitänne vuosia ja teette kaiken viimeisen päälle itse! Me oiomme kaikissa mahdollisissa kulmissa, mutta silti tämä häähomma tuntuu aika rankalta. Ihanalta, mutta rankalta.
Hyvinvoinnissa on kyse elämän kokonaisuudesta. Aina.
Se toimii samalla hyvänä muistutuksena, että myös ihanat asiat ja vapaa-aika voivat väsyttää – ei ainoastaan työ. Hyvinvoinnissa on kyse elämän kokonaisuudesta. Aina.
Kuormittava tilanne vaatii toiminnan uudelleen tarkastelua
Tämän tilannepäivityksen myötä minulla on ilmoitusasia, joka liittyy blogin toimintaan. Aion siirtyä jokaviikkoisesta julkaisutahdista siihen, että julkaisen uuden kirjoituksen jatkossa joka toinen viikko. Oma jaksamiseni on tärkein prioriteettini (niin kuin kaikilla pitäisi olla!), jota tämän hetkinen tilanteeni ei kuitenkaan tue. Vaativa työ täydellä työajalla ja häiden järjestely ei yhdisty kovin hyvin siihen, että minulla olisi aikaa ja energiaa istua viikoittain alas pohtimaan jotain kiinnostavaa kirjoitettavaa. Eikä ainakaan siihen, että kuormitus ja palautuminen olisivat tasapainossa. Eli: kuormitusta kannattaa karsia ja palautumiseen panostaa erityisen paljon.
Oma jaksamiseni on tärkein prioriteettini – ja niin sen pitäisi olla kaikilla!
Seuraavissa kirjoituksissa juttelen lisää palautumisesta ja kerron muutaman oman vinkkivitoseni tämän hullunmyllyn keskeltä.
Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä marraskuun pimeyteen!
Lämpimin ajatuksin,
Sini
P.s. Kävin päivittämässä tutustu minuun -sivulle, että mitä minä oikein teenkään työkseni. Yksi uusi tuttavani, joka oli käynyt lukemassa sivujani kysyi hieman hämmentyneenä, että "mitä sä siis teet tällä hetkellä, kun oot vissiin tehnyt aika monen näköistä?". Oli tosiaan jäänyt vähän mysteeriksi...
P.p.s. Sori, että nämä kuvat ovat kaikki ihan eri kokoisia ja epäyhteensopivia. En malttanut olla lisäilemättä, kun tuli hyvä mieli näitä katsoessa.