Tieni tuplamaisteriksi

Valmistuin ylioppilaaksi vuonna 2010 Savonlinnan Lyseon lukiosta. Jo silloin olin käynyt kouluja 12 vuotta. Eikä loppu ollut lähelläkään: tuon jälkeen jatkoin opintoja ensin Itä-Suomen yliopistossa ravitsemustieteen opinnoilla ja sitten Jyväskylän yliopistossa psykologian opinnoilla. Vuonna 2017 posti toi toisen maisterintutkintoni ja olin vihdoin valmis... Melkein. Meni vuosi ja osallistuin työterveyshuollon pätevöittäviin opintoihin.

Rakastan opiskelua. Sen jälkeen, kun aloitin koulun kuusi vuotiaana, olen janonnut uusien asioiden oppimista, ymmärrykseni laajenemista ja kokonaisuuksien yhdistelyä. Ehkä se auttaa minua ymmärtämään maailmaa paremmin. Lopulta siitä tuli ura, jonka avulla voin auttaa muita.

Ansioluettelot kertovat, mitä titteleitä on, muttei sitä, mitä niistä on oikeasti jäänyt käteen. Tämä kirjoitus esittelee taustaani ja muistuttaa, että oppimista voi tapahtua ihan kaikkialla. 

Olen avannut alle kronologisessa järjestyksessä, mitä lisäarvoa koen saaneeni siitä, että olen käyttänyt niin ison osan elämästäni opiskellen. 

Terveystieteiden kandidaatti (pääaine kliininen ravitsemustiede) TtK, Itä-Suomen yliopisto 2010-2013 (180 op)

• Miten ravitsemus liittyy kokonaisterveyteen? Miten haravoida luotettavaa tietoa? ...ja tehdä muffini mikrossa?
• Opinnot pitivät sisällään laajalla otteella ravitsemusymmärrystä taustoittavia opintoja: anatomiaa, fysiologiaa, biokemiaa, tiedonhakua ja informaatiolukutaitoa, elintarvikeoppia ja -lainsäädäntöä, terveydenedistämistä, ruokakulttuuria ja ravitsemustilan arviointia; jopa käytännön ruoanvalmistusta.
• Jos minulta nyt kysyttäisiin yksityiskohtia biokemiallisista prosesseista, arvaa vaan osaisinko vastata? En missään nimessä. Vuosien tieteellinen aivopeseminen terveyden ja hyvinvoinnin eri näkökulmiin ovat kuitenkin iskostuneet päähäni sellaiseksi tietoa jäsenteleväksi verkostoksi, että sen vaikutukset kaikkeen tiedon prosessoimiseen on vääjäämättömät: syvällinen pureutuminen tiedon lähteille on varmistanut, etten sinisilmäisyydestäni huolimatta niele väitteitä pureskelematta. Kahden maisterintutkinnon myötä päähän on tarttunut laaja verkosto tietoa, mikä mahdollistaa kokonaisvaltaisten tilannekuvien tekemisen. Toisaalta kokemus on tuonut varmuutta sanoa, jos en jotain tiedä - ja tiedän tasan tarkkaan, miten ja mistä kannattaa lähteä hakemaan luotettavaa vastausta.
• (Hauskaa, miten lämmöllä muistelen nyt TtK-opintoja ja niiden merkitystä. Fiilis monilla kursseilla oli nimittäin, että "miten tämä liittyy mihinkään / miksi minun kannattaa käyttää aikaa tämän opiskeluun / this is not what I signed up for". Paitsi ruoanvalmistuskurssilla. Se oli parasta jo silloin.)

Terveystieteiden maisteri (pääaine kliininen ravitsemustiede) TtM, Itä-Suomen yliopisto 2013-2016 (120 op)

• Miten ravitsemusterapialla voidaan tuottaa hyvinvointia? Millainen vaikutus kuormituksella on elintapoihin?
• Ravitsemustieteen maisteriopinnoissa pääsin syventymään niin munuaistautien kuin letkuravitsemuksen ravitsemusterapiaan. Vaikka kaikki ei tosiaankaan tuntunut kovin olennaiselta ajatellen haavettani työskennellä ravitsemuspsykologian ilmiöiden parissa, olen hämmentävän monta kertaa päässyt kaivamaan tätä tietoa päästäni. Keskustelu ajautuu proteiinitankkaukseen - mites se munuaisterveys? Aiheena energian- tai nesteytyksen tarve - millaisella kaavalla niitä laskettiinkaan kliinisessä kontekstissa? Iso osa opinnoista- asiakkaan kohtaamisesta terveyden edistämiseen - ovat kuitenkin aivan suoraan sovellettavia myös nykyiseen tehtävääni. Ravitsemustieteen aineopinnot suoritin kokonaisarvosanalla kiitettävä.
• Erityisen opettavaista oli kuitenkin syventyä psyykkisen kuormituksen ja terveyden väliseen yhteyteen Pro Gradu -tutkielmassani: Syytetäänkö stressiä suotta?: psyykkisen ja metabolisen kuormittuneisuuden yhteys ruoankäyttöön ja ruokavalion laatuun. Tutkielma sai arvosanakseen kiitettävä ja kyllä niitä stressiteorioita, ruoankäyttökyselyitä ja matala-asteisen tulehduksen markkereita tulikin pyöriteltyä... Enpä olisi silloin arvannut, että päätyisin myöhemmin työterveyteen työskentelemään juuri näiden aihepiirien parissa. Tai, että tekisin myöhemminkin tutkimusyhteistyötä tuolloisen pääohjaajani, PsT Sampsa Puttosen kanssa, joka on lupautunut mukaan myös väitöskirjani ohjausryhmään (tästä projektista lisää myöhemmin).

Psykologian maisteri PsM, Jyväskylän yliopisto 2012-2017 (150 op)

• Miten auttaa ihmistä löytämään tie ulos tuskallisestakin tilanteesta? Miten alkaa elää itsensä näköistä, hyvää elämää?
• Rakastin psykologian opintoja. Minulle mikään ei ole kiinnostavampaa kuin ihmisen mieli, käyttäytyminen ja näiden vaikutus hyvinvointiin - ei edelleenkään, ja psykologian opinnot olivat ensimmäinen tilaisuus päästä uppoutumaan aihepiiriin täydellisesti.
• Terveystieteen kandidaatin tutkinnon myötä olin psykologian laitoksella maisteriopiskelijana, mutta tutkintoon sisältyvien opintojen lisäksi suoritin laajan määrän psykologian perus- ja aineopintoja, tilastotieteen opintoja ja henkilökohtaisia työskentelyedellytyksiä parantavia opintoja. Käytännössä tarkoitti sitä, että sain laajan tietopohjan psykologian ilmiöistä, taitoja tutkia lisää ja kykyä olla niin sinut itseni kanssa, että pystyisin tiedollani auttamaan myös muita.
• Itse maisterivaiheessa syvennyttiin tarkemmin psykologiseen arviointiin ja tutkimuksiin sekä tarkemmin johonkin psykologian erikoisalaan. Valitsin erikoistumisekseni kliinisen psykologian - ajatuksena, että jos hallitsisin mielenterveyden hoidon menetelmiä, pystyisin soveltamaan sitä mihin tahansa muulle sovellusalalle. En olisi voinut olla paremmin oikeassa! Tutkinnossani pääsin syventymään erityisesti hyväksymis- ja omistautumisterapian viitekehykseen, jonka on jo pitkään tiedetty olevan vaikuttava menetelmä mm. työstressin hoidossa. Aika loistava menetelmä siis (työ)hyvinvoinnin edistämiseen...
• Rakkauteni psykologiaan näkyi myös lopputodistuksessa: psykologian syventävät opinnot suoritin parhaalla mahdollisella arvosanalla (erinomainen).
• Käytännön painonhallintaintervention vaikuttavuutta ja hyväksyttävyyttä käsitellyt Pro Gradu -tutkielmani olisi ihan oma tarinansa, niin paljon opin prosessissa itseni johtamisesta kuin itse aiheesta. Eikä ihme, sillä pääsin luomaan menetelmää alusta asti itse, ohjaajinani hyväksymis- ja omistautumisteorian Suomi-pioneeri Raimo Lappalainen ja käyttäytymisen muutokseen erikoistunut psykologian tohtori Essi Sairanen.
• Vaikka tarkoitus oli vain päästä oppimaan mahdollisimman paljon uutta ja olla välittämättä arvosanasta, "Hyvää elämää ja tietoista painonhallintaa" -otsikolla kulkenut graduni sai arvosanan kiitettävä.

Keskustelut puolison kanssa (loputtomia tunteja vuodesta 2015)

• Minulla on aivan hurjan älykäs puoliso, ja keskustelut hänen kanssaan ovat vaikuttaneet ajatteluuni valtavasti. Tulemme ammatillisesti eri maailmoista: Matti on kauppatieteiden maisteri pääaineenaan tietojärjestelmätiede ja työskentelee tällä hetkellä teknisen puolen esimiehenä softayrityksessä. Eipä äkkiseltään ajateltuna voisi kauempana olla omasta alastani, mutta todellisuudessa yhteistä pintaa on paljon. Vaikka ala ja koulutus on eri, jaamme rakkauden itsensä kehittämiseen ja ihmisten käyttäytymisen taustalla oleviin tekijöihin.
• Matin innoittamana olen päässyt laajentamaan omaa ajatteluani ja tutustunut niin Napoleon Hilliin ja Tim Ferrisiin, kuin antiikin suuriin stoalaisiin Marcus Aureliukseen ja Senecaan. Viitekehyksiin, joiden ymmärtämiseen psykologian syvällinen ymmärrys tuo varmuutta, mutta jotka suodatettuna ovat tuoneet valtavasti lisäarvoa omaan ajatteluun.

Keskustelut asiakkaiden kanssa (parisen kymmentä tuntia viikossa vuodesta 2017 eteenpäin)

• Kokemus on tärkein opettaja ja asiakkaiden kanssa keskustelut ovat antaneet minulle näkökulmaa, jota kirjoista ei voi saada.

Työterveyshuollon pätevöittävä koulutus, Työterveyslaitos 2019 (15 op)

• Mikä mahdollistaa työntekijän työkyvyn ja hyvinvoinnin? Millainen on toimiva työympäristö ja mitä tekemistä sillä on työn tuloksellisuuteen?
• Puoli vuotta kestäneen koulutuksen myötä sain virallisesti oikeuden työterveyspsykologin nimikkeeseen. Koulutus kattoi valtavan määrän tietoa ajatusten jäsentämiseksi: keskeiset teemat työni kannalta koskivat työn kuormitus- ja voimavaratekijöitä ja terveyteen, työ- ja toimintakykyyn vaikuttavat tekijät. Koulutusta ennen olin työskennellyt työterveyshuollossa jo pari vuotta, joten monet asiat olivat kokemuksen myötä tuttuja. Ennen kaikkea sain koulutuksesta varmuutta ajatteluuni ja työotteeseeni.

Huonoillakin treffeillä voi oppia uutta

Opintohistoriaani on mahtunut paljon ja se on luonut pohjan tiedon jäsentelylle, uuden oppimiselle ja asiantuntijuudelleni. Maailma on kuitenkin tietoa täynnä, eikä oppiminen rajoitu virallisiin opintosuorituksiin tai titteleihin. 

Puolisoni sanoi joskus suhteemme alkuaikoina, ettei hän ole ikinä käynyt huonoilla treffeillä, koska aina on joku aihe, josta toinen tietää enemmän kuin itse. Jos henkilökemia ei kukoista, voi aina keskittyä oppimaan uutta... 

Olit treffeillä tai turhan tuntuisessa työpalaverissa, ole tilanteelle avoin, ja tartu tilaisuuksiin oppia jotain uutta. 

Myöhemmissä teksteissä tulen käsittelemään oppimisen teemaa etenkin itsensä oppimisen näkökulmasta, koska kuten Aristoteles argumentoi: "Knowing yourself is the beginning of all wisdom".