Voiko tietää mistään mitään oltuaan vasta muutaman vuoden työelämässä?
Valmistuttuani vuonna 2017 sain heti töitä. Tai siis, jälkeenpäin tuntuu, että heti. Todellisuudessa elin pari viikkoa epätietoisuudessa siitä, olinko saanut toivomaani työpaikkaa ja olin aivan sirpaleina. Naurattaa nyt, mutta työllä on mulle aika iso merkitys... Tämä juttu kertoo siitä, mitä olen oppinut lyhyen, mutta opettavaisen työhistoriani aikana.
Epätoivoa seurasi unelmien työpaikka
Ensimmäinen työpaikkani oli Painonhallintatalo. Olin jo opintojeni aikana pitkään vilkuillut Painonhallintataloa sillä silmällä, ja työuran alku ihailemassani paikassa oli aikamoinen unelmien täyttymys. Jos joku ei tiedä, mistä on kyse, niin HUS:n alaisuudessa toimiva Painonhallintatalo on digitaalinen hoito-ohjelma lihavuuden hoitoon. Ohjelma ottaa aivan uskomattoman hienosti lihavuuden monitahoisuuden huomioon ja on muutenkin aikamoinen harppaus lihavuuden hoidon nykyaikaistamiseksi. Painonhallintatalon viitekehys on minulle opinnoista tuttu hyväksymis- ja omistautumisterapia, minkä lisäksi ohjelma sisältää laaja-alaisesti tietoa ravitsemuksesta, liikunnasta ja henkisestä hyvinvoinnista. Kuin psykologian graduni laajennettuna ja digitaalisena versiona! Jännä, että veti puoleensa... Lopulta toimin Painonhallintatalossa reilun vuoden ja pääsin kulkemaan yli sadan valmennettavan rinnalla kohti terveellisempiä elintapoja ja oman näköistä elämää. Tämän lisäksi pääsin tekemään kehitystyötä Painonhallintatalon digitaalisen hoitopolun hiomiseksi.
Painonhallintatalossa opin ennen kaikkea millaiset oivallukset mahdollistavat elintapamuutoksen ja miten siinä voi tukea
Tein Painonhallintatalon työtä 50% työajalla ja kaipasin rinnalle jotakin muuta (vuokrakaksio Töölössä ei maksanut itseään, eikä haaveeni ollut alkaa palkintovaimoksi...).
Kuinka päädyin työterveyteen tietämättä, minne olinkaan joutumassa
Tarina siitä, miten päädyin töihin nykyiselle työnantajalleni Työterveys Helsinkiin, on niin sattumanvarainen, että todennäköisemmin olisi jäänyt tapahtumatta. Ystäväni Jenni oli ollut haastattelussa Attendolla johonkin aivan muuhun paikkaan. Yhteystiedot olivat kuitenkin jääneet järjestelmään ja myöhemmin Jenniin oltiin yhteydessä viestillä: "Olisitko kiinnostunut tuntityöstä työterveydessä tai tiedätkö psykologin, joka olisi". No Jennihän tiesi, ja välitti minulle viestiä. Viesti kuulosti niin epämääräiseltä ja, no, Attendo ei varsinaisesti herättänyt innostusta (konteksti: tuohon aikaan Attendo oli hoivakotien puutteisiin liittyvän kohun keskiössä). Lopulta muutamaa viikkoa myöhemmin vein asiaa eteenpäin. Sen jälkeen homma etenikin nopeasti. Jo samana päivänä sain soiton Attendolta, ja muistaakseni seuraavalla viikolla olin haastattelussa Työterveys Helsingissä. Nähden, miten skeptinen olin ollut "ilmoituksen" perusteella olin aivan shokissa siitä, miten hyvältä paikka kuulostikaan. Luvassa oli yksilövastaanottotyötä 50% työajalla eli juuri sitä, mitä olin etsinytkin. Eipä siinä, kerroin koulutustaustastani ja perehtyneisyydestäni hyväksymis- ja omistautumisterapiaan ja stressitutkimukseen, ja tajusimme, että tämähän voisi olla aika hyvä mätsi.
Vajaan vuoden tein pelkkää yksilövastaanottotyötä, kunnes siirryin Työterveys Helsingin omaksi työntekijäksi (minkä takia jouduin myös luopumaan Painonhallintatalosta). Valinta kannatti; pääsin laajentamaan työnkuvaani työyhteisötyöhön sekä lihavuuden hoidon ja hyvinvointipalveluiden kehittämiseen.
Työni onkin pitänyt sisällään kaikenlaista:
- Työhyvinvointia parantavien lyhytinterventioiden tuottamista yksilöasiakkaille. Interventiot ovat kestoltaan 1-5 tapaamiskerran mittaisia ja niiden keskiössä on tilanteen kartoitus, jäsentely ja toimivien ratkaisujen hakeminen.
- Esimiestyön tukea, missä punaisena lankana johtajuuteen liittyvät kysymykset.
- Työpaikkojen voimavara- ja kuormitustekijöiden kartoittaminen.
- Työyhteisöjen tukemista kuormitus- ja ristiriitatilanteissa.
- Firstbeat-hyvinvointianalyysien toteuttamista aina mittauksen teknisestä valmistelusta palautteeseen ja seurantaan. Mittausten tarkoituksena on arvioida kuormituksen ja palautumisen tasapainoa ja löytää keinoja tilanteen edistämiseksi.
- Lihavuuden hoitolinjausten selkeyttämistä ja lihavuuden hoidon sekä hyvinvointipalveluiden kehittämistä.
Kun ylläolevaa listausta katsoo, niin en enää ihmettele, että työn aloittamisen jälkeen oli aika pitkään pää pyörällä... Muutama vuosi työssä on opettanut valtavasti keinoista edistää hyvinvointia niin yksilön, työyhteisön kuin esimiestyön tasolla, ja antanut konkreettisia menetelmiä työn tueksi. Työterveys Helsinkiä kutsutaan joskus työterveyden korkeakouluksi ja sitä se totisesti on. Niin monipuolisesti työ Helsingin näköalapaikalla on kouluttanut erilaisiin tapoihin edistää työhyvinvointia.
Työterveys Helsingissä olen oppinut, miten työ vaikuttaa hyvinvointiin ja hyvinvointi työhön. Ja ennen kaikkea: miten kuormitusta voidaan vähentää niin, että olisi parempi olla?
Pelottava, innostava luennointi
Opintojeni ja myöhemmin töiden ohella olen vuodesta 2016 saakka saanut mahdollisuuden käydä luennoimassa ravitsemuksen ja hyvinvoinnin teemoista. Rekisteröityäni toiminimen vuonna 2018 luennoinnissa on tullut riittävän säännöllistä, ettei se enää jännitä yhtä paljon. Nykyisin koenkin luennot ja koulutukset innostavana mahdollisuutena pysähtyä jäsentelemään omaa tietoa ja välittää sitä eteenpäin käytännönläheisessä muodossa.
Luentojani ja koulutuksiani ovat olleet kuulemassa niin terveydenhoitoalan ammattilaisia kuin suora-asiakkaita. Pitämieni luentojen aihepiirit ovat käsitelleet hyvinvoinnin ja ravitsemuspsykologian aihepiirejä, teemoina mm.
- painonhallinta ("Painonhallinnan sudenkuopat ja kuinka välttää ne")
- tunnesyöminen ("Tunnesyömisen työkalupakki")
- työhyvinvointi ("Työhyvinvointia käytännössä")
- jaksaminen muutosten keskellä ("Tukea muutoksen rakentamiseen", "Muutos uusiin tiloihin")
- elintapojen yhteys työtehokkuuteen ("Energiaa arkeen elintavoilla")
Luennointi ja koulutukset ovat opettaneet minulle paljon siitä, miten esittää tieto ymmärrettävässä ja käyttökelpoisessa muodossa, jotta sillä olisi aitoa vaikutusta kuulijoiden elämään.
Lopulta, vastauksena otsikon kysymykseen, että voiko tietää mistään mitään: omasta kokemuksestani tiedän, että voi. Paljonkin, ja monipuolisesti. Tiedän myös, että paljon tulen vielä kokemuksen myötä oppimaan, mutta tämä on hyvä paikka olla juuri nyt. Halliten jo kaiken näköistä, mutta avoimena uusille kokemuksille ja uuden oppimiselle.